Miksi tarvitaan työllistymistä edistävää monialaista yhteispalvelua?

2.11.2016

Miksi työllistymistä edistävää monialaista yhteispalvelua tarvitaan?

Ystäväni Katja Lemberg kertoi minulle muutama vuosi sitten, miten hän masennukseen sairastuttuaan joutui vajaan neljän vuoden aikana asioimaan kolmessakymmenessä organisaatiossa ja tapaamaan sata ammattilaista. Näistä ammattilaisista jokaisella oli oma näkemyksensä siitä, mikä olisi hänelle hyväksi. Yksi neuvoi häntä tiskaamaan, toinen menemään ulos kävelylle, kolmas käymään kirjastossa lukemassa päivän lehdet jne.  Hyvää tarkoittavia neuvoja siitä, mikä olisi ollut hänelle hyväksi, oli niin monia, etteivät vuorokauden tunnit olisi riittäneet, jos hän olisi noudattanut kaikkia neuvoja. Hänen olisi tullut tehdä tuo kaikki silloin, kun hän oli kaikkein heikoimmillaan.

Vastaavia kokemuksia kuin Katjalla on monilla työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun asiakkaiksi tulevilla.  He ovat joutuneet sukkuloimaan eri palvelujen välillä vuosien ajan. Asiakkaiden tarinoita kuunnellessani minulle on tullut usein tunne, että he ovat olleet melkoisessa hississä tai lingossa. Heille on tarjottu paljonkin erilaisia palveluja. Nämä palvelut ovat kuitenkin olleet enemmän tai vähemmän toistensa kanssa päällekkäisiä. Jopa samaan palvelutarpeeseen on vastattu eri paikoissa eri tavoin ja tavoittein. Tällöin asiakas ei ole tullut autetuksi, vaikka häntä on autettu kaksin käsin. 

Sektoroituneen palvelujärjestelmän ongelmana on kokonaisuuksien hallinnan puute.  Joka kerta uuden ammattilaisen kohdatessaan asiakas joutuu aloittamaan alusta sen kertomisen, kuka hän on ja millaista apua hän on hakemassa.  Kun hän joutuu käymään eri tahojen kanssa perusasioita läpi yhä uudestaan, ei välttämättä koskaan päästä itse asiaan. Kokonaiskuva jää vajavaiseksi myös silloin, kun tarkastelu rajataan tiukasti yhden sektorin näkökulmaan ja eri palvelujen näkökulmat eivät kohtaa toisiaan. Tällöin tarjottu apu voi kohdistua pikemminkin oireeseen kuin sen taustalla olevaan syyhyn, eikä tilanteeseen löydetä pysyvää ratkaisua. Sama hissiliike tai lingossa pyöriminen jatkuu ja asiakkaan työttömyys pitkittyy. Samalla tuhlataan myös resursseja, kun asetettuja tavoitteita ei saavuteta palvelujen moninaisuudesta huolimatta.

Täytyykin kysyä, tehdäänkö auttamispalveluissa oikeita asioita, oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sektoroituneessa palvelujärjestelmässä, kunkin palveluntarjoajan pysyessä omassa siilossaan näin ei välttämättä tapahdu ainakaan monialaista palvelua tarvitsevien asiakkaiden kohdalla. Maria Kaisa Aulan tekemän työllisyyskokeilujen selvityksen (2016) mukaan työttömien työllistymistä estää se, että tukien ja palvelujen kokonaisuus ei toimi, eikä kenelläkään ole kokonaisvastuuta asiakkaan tilanteesta. Asiakkaan on eriytyneissä palveluissa vaikea hahmottaa esimerkiksi sitä, miksi puhua työllistymistä vaikeuttavista terveydellisistä asioista TE-toimistossa. Terveyteen, työ- ja toimintakykyyn ja elämäntilanteeseen liittyvien haasteiden esille ottamisen voidaan kokea jopa haittaavan oman asian eteenpäinmenoa. Jos työttömällä ei ole asuntoa, on hänen kuitenkin vaikea ottaa vastaan työtä tai osallistua koulutukseen, vaikka kouluttautuminen edistäisikin hänen työllistymistään.

Työllistymisen edistäminen edellyttääkin työttömän kokonaiselämäntilanteen huomioimista. Jotta työllistyminen voisi edetä, täytyy kartoittaa, mitkä ovat yksilön työllistymistä estäviä tekijöitä ja mitä niille voidaan tehdä. Merkittävän osan työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun (TYP) asiakkaista on arvioitu olevan kuntoutumisen vaiheessa. Heidän kohdallaan ensisijaisia ovat terveydentilaan, asumiseen, taloudelliseen tilanteeseen, kuntoutukseen jne. liittyvät kysymykset. Useimmat niistä eivät kuitenkaan ole pysyviä työllistymisen esteitä, vaan asioita, joille täytyy ja joille voidaan tehdä jotakin, jotta asiakas voisi edetä omalla työllistymispolullaan.

Toinen työllistymisen edistämisessä huomioitava asia on palvelujen oikea-aikaisuus ja yhteen sovittamien. Ei riitä, että asiakkaan palvelutarpeet tunnistetaan ja tunnustetaan, vaan työllistymisen edistäminen edellyttää, että asiakkaalle tarjotaan oikeaa palvelua, oikeaan aikaan. Työllistymisen edistämiseksi on tarpeen arvioida myös sitä, milloin asiakas on valmis jatkamaan työllistymispolullaan eteenpäin. Esimerkiksi kuntouttava työtoiminta ei ole useimmille asiakkaille päätepysäkki. Jo nimensä mukaisesti toiminnan tavoitteena on asiakkaan kuntouttaminen. Toisaalta kuntouttava työtoiminta on arvokas asiakkaan toiminnallisen työkyvyn arvioinnin väline. Kuntouttavan työtoiminnan aikana saadaan tietoa asiakkaan työssäjaksamisesta, erilaisista tehtävistä selviytymisestä, ohjauksen tarpeista, työelämän pelisääntöjen hallinnasta jne. Tällaista tietoa ei voida saada lääkärivastaanotolla.

Kolmas työllistymisen edistämisessä huomioitava seikka on asiakaslähtöisyys ja asiakkaan aktiivinen rooli työllistymisprosessissa. Työllistymistä edistettäessä työllistymissuunnitelmaa ei tehdä asiakkaalle vaan yhdessä asiakkaan kanssa. Jos ammattilaiset aktivoivat asiakasta ja tietävät hänen puolestaan, mikä on hänelle parasta, asiakas on kuin sätkynukke, jonka naruista joku toinen vetelee. Tällöin asiakas pahimmassa tapauksessa passivoituu entistä enemmän, eikä hänen työllistymisensä edisty päinvastaisista tavoitteista huolimatta. Myös käytetyillä käsitteillä on merkitystä. On tavoitesuuntautuneempaa puhua monialaisesta työllistymissuunnitelmasta kuin aktivoinnista.

Asiakaslähtöisyyteen liittyy läheisesti myös se, millaista palvelua asiakkaat haluavat ja mitä asioita he itse pitävät tärkeinä työllistymisen edistämisessä. Työttömille työnhakijoille tehdyn kyselyn (Vuorela & Kultanen 2016) perusteella työttömät työnhakijat pitävät henkilökohtaista palvelua ja neuvontaa tärkeinä. Sparraus ja työnhaussa auttaminen lisäävät puolestaan työttömien työnhakijoiden uskoa omiin työllistymismahdollisuuksiinsa. Työttömyyden pitkittyessä tuo usko on ollut monet kerrat koetuksella, asiakkaan pyöriessä auttamispalveluiden lingossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei työtön voisi päästä eteenpäin elämässään ja löytää omaa työllistymispolkuaan. Se, että oikea asiakas on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mahdollistaa eteenpäin pääsyn hänen asiassaan. Samalla kyse on toiminnan laadusta, vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta. Tätä voidaan varmasti pitää tavoitteena.

 

Anna-Liisa Lämsä

TYP-verkostopäällikkö

Pohjois-Pohjanmaan monialainen yhteispalvelu

 

Teksti julkaistu myös Yläfemma-blogissa osoitteessa http://www.ylafemmablogi.fi/2016/10/miksi-tyollistymista-edistavaa-monialaista-yhteispalvelua-tarvitaan/