Miksi lähdin mukaan politiikkaan

25.5.2008


Tarkastelen seuraavassa kirjoituksessa syitä, jotka saivat minut lähtemään mukaan politiikkaan ja lupautumaan Kokoomuksen ehdokkaaksi syksyn 2008 kuntavaaleihin. Olen ehdokkaana Oulussa.

Lähdin politiikkaan, koska koin Kokoomuksen aate- ja arvomaailman omakseni. Erityisesti minua veti puoleensa vastuullisuus, joka on yksi kokoomuslaisen politiikan avainsanoista. Minulle poliittinen vastuullisuus on vastuun kantamista yhteisistä asioista. En ole koskaan pelännyt haasteita ja itseni likoon laittamista. Myös politiikkaan mukaan lähtemisessäni on kyse halusta tarttua toimeen ja tehdä asioille jotakin. Asiat eivät muutu päivittelemällä, miksi kukaan ei tee mitään. Muutos vaatii aina tekijänsä.

Olen viimeisen kymmenen vuoden ajan tehnyt ”piilopolitiikkaa”. Olen puhunut virkamiehille ja päättäjille asioista, jotka ovat vaatineet muutoksia. Myös tällä tavalla on ollut mahdollista vaikuttaa asioihin. Aina se ei ole riittänyt, vaan epäkohdista puhuminen on jäänyt puheen tasolle. Politiikassa eivät pelkät puheet riitä. Niiden katteeksi tarvitaan myös tekoja. 

Haluan olla mukana tekemässä Toivon -politiikkaa. Minulle Toivon -politiikka on uskoa tulevaisuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin. Se on myös vaikuttamista asioihin, joita pidän tärkeinä. Oikeus työhön on yksi kansalaisten perusoikeuksista. Kaikkien ei tästä huolimatta ole helppo löytää itselleen työtä. Vaikeasti työllistyvien mahdollisuudet työhön on yksi niistä asioista, joita haluan olla omalta osaltani edistämässä.

Olen edellä käsitellyt lyhyesti ajatuksiani poliittisesta osallistumisesta ja politiikan teosta. Jatkossa tavoitteenani on kirjoittaa blogiani vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Käsittelen kirjoituksissani sekä ajankohtaisia asioita että asioita, joihin haluan vaikuttaa. Sivujeni kautta pääset myös muutoin tutustumaan minuun ja ajatuksiini. Halutessasi voit myös ottaa kantaa käsittelemiini asioihin tai tehdä aloitteita, mihin asioihin vaikuttamista pidät itse tärkeänä. Tehdään yhdessä Toivon -politiikkaa!

 Terveisin Anna-Liisa