Toivo -talkoissa Hiirosessa

3.9.2008


Vierailin 23.8 Toivo -talkoiden merkeissä Hiirosen vanhainkodissa. Paikalle talkoisiin tuli tällä kertaa kolme Merikosken Kokoomus ry:n jäsentä: minä, kansanedustaja Lyly Rajala ja hänen eduskunta-avustajansa Anna-Liisa Hirvenoja. Saimme viettää antoisan ja ajatuksia herättäneen iltapäivän Hiirosessa asuvien ikäihmisten seurassa.

Hiirosen asukkaat ottivat meidät lämmöllä vastaan. Kun vierailun alussa kiersin tervehtimässä heitä, moni halusi vaihtaa kanssani tervehdyksen lisäksi muutaman sanan. Iltapäivän aikana kävin ulkoilemassa kahden virkeän mummon kanssa. Aurinkoisella pihamaalle istuessamme he kertoivat minulle niin menneestä kuin nykyisestäkin elämästään. Molemmat mummot asuivat Hiirosessa vuorohoito-osastolla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että he asuvat suuren osan ajasta kotonaan ja ovat välillä parin viikon jakson Hiirosessa. Kotona ollessaan he saavat apua läheisiltään.

Vierailuni jälkeen monetkin asiat jäivät mietityttämään minua. Hoitohenkilökunnalla vanhainkodeissa ja sairaaloissa jää hoitotoimenpiteiden jälkeen vain rajallisesti aikaa keskustella vanhusten kanssa. Myös vanhusten ulkoiluja on vaikea järjestää hoitohenkilökunnan voimin, etenkin kun monet vanhuksista käyttävät pyörätuolia ja tarvitsevat liikkumisessaan henkilökohtaista apua. Hoitohenkilökunnan määrää ei voida lisätä rajattomasti. Vanhustenhoidossa kuitenkin tarvitaan lisää auttavia käsiä, kuuntelevia korvia, ihmisiä, joilla on aikaa vanhuksille. Tarvitaan uusia ja ennakkoluulottomia ratkaisuja, jotta jollakin olisi aikaa vanhuksen kuuntelemiseen ilman kiirettä ja hänen kanssaan keskusteluun kaikessa rauhassa.

Voisiko oppilaitosten yhteistyötä vanhainkotien ja sairaaloiden kanssa tiivistää niin, että nuoret kävisivät esimerkiksi seurustelemassa vanhusten kanssa ja avustamassa heidän ulkoilussaan? Oppilaitosyhteistyön tarkoituksena ei olisi korvata hoitohenkilökuntaa tai lisätä  heidän työtään. Sen sijaan ajatuksenani on lisäresurssin saaminen niihin tehtäviin, jotka jäävät palkkatyönä tehtävän hoitotyön marginaaliin. Sukupolvien välinen vuorovaikutus olisi varmasti antoisaa molemmille osapuolille. Erityisen merkittävää se olisi niille vanhuksille, joiden sukulaiset asuvat kauempana ja ennättävät vain harvoin vierailemaan läheisensä luona.

Varsinkin nuorten työntekijöiden työsuhteet ovat hoitoalalla usein määräaikaisia. Pätkätyötä tekevän on kuitenkin vaikea suunnitella tulevaisuuttaan. Työhön liittyvä epävarmuus voi ajanmyötä vaikuttaa myös työmotivaatioon ja alalla pysymiseen. Määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamisesta olisikin päästävä, jotta alalle koulutuksen saaneet jaksavat ja haluavat myös jatkossa jatkaa oman alansa työtehtävissä. Hoitotyössä työpaikan tärkein voimavara ovat ammattitaitoiset ja työhönsä motivoituneet työntekijät. Heistä kannattaa pitää kiinni!

Nämä olivat päälimmäisiä ajatuksia aurinkoisesta iltapäivästä Hiirosen vanhainkodissa. Vaikka Hiironen oli minulle paikkana uusi tuttavuus, oli siellä tehtävä työ minulle tuttua - työskentelinhän nuoruudessani yhden kesän sairaalassa ja toisen vanhainkodin vuodeosastolla.

Kerro minulle omia kokemuksiasi ja näkemyksiäsi vanhustenhoidosta ja sen kehittämistarpeista!

Terveisin Anna-Liisa