Sadonkorjuuaika

8.2.2009


Sadonkorjuun aika on yleensä loppukesästä tai alkusyksystä. Itselläni se näyttää kerta toisensa jälkeen olevan vuodenvaihteessa, ainakin mitä tulee opinnäytetöiden tai muiden kirjaprojektien valmiiksi saamiseen.

 

Vuonna 1991 ensimmäinen graduni valmistui loppuvuodesta, samoin toinen graduni vuonna 1998. Niiden myötä sain tietyt opinnot päätökseen. Tällä kertaa loppuhuipennuksen aika ei ollut vielä loppuvuodesta. Sain kuitenkin kaksi kirjaprojektia pois omista käsistäni ennen vuoden vaihdetta. Torstaina 15.1 julkaistiin toimittamani kirja "Mun on paha olla - Näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin". Perjantaina 16.1 myös väitöskirjani oli valmis painosta haettavaksi. Myös seuraavan väitöskirjani suunniteltu valmistumisajankohta on loppuvuodesta noin kolmen vuoden päästä.

Väittelin viime perjantaina, 6. helmikuuta Oulun yliopistossa kasvatustieteen tohtoriksi. Täytyy myöntää, että väitöstilaisuuden alussa, lectio precursoriaa pitäessäni minua jännitti niin, että kädet tärisivät. Pahin jännitys meni pian ohi, vaikka jännitys ei hellittänytkään heti ihan kokonaan. Edessä oli vielä varsinainen väitösvaihe, eikä väittelijä voi koskaan tietää kaikkia vastaväittäjän kysymyksiä etukäteen.

Väitöstilaisuudessa sain vastattua vastaväittäjän kysymyksiin ja hän hyväksyi vastaukseni, vaikka ainakin osa kysymyksistä oli tiukkoja. Näinhän tulikin olla: kysymysten tehtävänä oli testata kykyäni puolustaa väitöskirjaani julkisessa tarkastustilaisuudessa. Näin jälkikäteen ajateltuina olisin parissa kohden voinut antaa vastaväittäjän kysymykseen kattavamman vastauksen. Parhaiden mahdollisten sanojen löytäminen ei ole kuitenkaan aina helppoa, etenkään väitöstilaisuuden kaltaisessa tilanteessa.

Kaikki tohtorintutkintoon kuuluvat opinnot ovat nyt suoritettuina. Vastaväittäjäni totesi väitöstilaisuuden lopuksi esittävänsä mielellään tiedekuntaneuvostolle väitöskirjani hyväksymistä tohtorintutkintoon kuuluvana opinnäytetyönä. Osa väitöstilaisuuteen liittyvästä jännityksestä liittyi siis työn läpimenoon, vaikka mahdollisuutta työn hylkäämiseen ei kohdallani käytännössä ollut. Vastaväittäjäni Kyösti Kurtakko toimi myös työni esitarkastajana ja hän oli suositellut painatusluvan myöntämistä väitöskirjatyölleni jo viime lokakuun lopussa.

Väitöskirjatyöni toinen esitarkastaja, Turun yliopiston professori Kaarina Laine puolestaan totesi omassa lausunnossaan viime syksynä, että työni täytti jo esitarkastusvaiheessa selvästi väitöskirjatutkimukselle asetettavat vaatimukset, vaikka työn viimeistely olikin suotavaa. Viimeistelin esitarkastuksen jälkeen työtäni esitarkastajilta saamieni ohjeiden mukaisesti. Silti oli mahdotonta välttää kokonaan ajatusta siitä, olisiko työhön voinut vielä viimeistelyvaiheessa livahtaa jokin niin ratkaiseva virhe, että työ olisi voitu hylätä väitöstilaisuudessa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tohtorintutkintoni vahvistetaan kasvatustieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa tämän kuun aikana.

Väitöstilaisuuden jälkeen oli aika juhlia. Yliopistolla järjestämässäni kahvitilaisuudessa samoin kuin väitöspäivän iltana vastaväittäjän kunniaksi järjestämässäni karonkassa ja jälkikaronkassa oli paikalla vastaväittäjän ja kustoksen lisäksi mm. työn ja opintojen kautta saamiani ystäviä, työkavereita, yhteistyökumppaneita ja lähisukulaisiani. Sukulaiset mainitsen viimeisenä, koska akateemisen perinteen mukaisesti väitöskaronkka ei ole sukujuhla. Tiukimman etiketin mukaisesti sukulaiset olisi voitu sulkea jopa kokonaan tilaisuuden ulkopuolelle.Väitöspäivään liittyi kaiken kaikkiaan monia etiketin säätelemiä muodollisuuksia.

Väitöspäivä oli kaikkine muodollisuuksineen ikimuistoinen ja ainutkertainen tapahtuma elämässäni. Väitöskaronkassa minulle pidetyt puheet olivat uskomattoman lämminhenkisiä. Väitöspäivän tilaisuuksissa saamieni onnittelujen lisäksi sain onnitteluviestejä ystäviltäni sekä työ- ja yhteistyökumppaneiltani. Erityisesti mieltäni lämmitti viesti äidiltä, jonka pojan asioita hoidin työssäni muutama vuosi sitten. Ohessa ote saamastani viestistä: 

Onnea väitöspäivänäsi. Olen entinen "asiakkaasi", äiti jonka pojalla oli vaikeuksia muutama vuosi sitten. Lämmin ja välittävä asenteesi jäi mieleeni ... Hänen asiansa ovat tällä hetkellä hyvin.