Teot ovat kauneinta puhetta

23.8.2009


Viime syksyn kuntavaalikampanjan aikana Kokoomuksen monien ehdokkaiden vaalisloganina oli "teot ovat kauneinta puhetta". Samaa slogania käytettiin myös Kokoomuksen Toivotalkoissa. Itse en käyttänyt kyseistä slogania kampanjassani. Tästä huolimatta slogan kuvaa hyvin tapaani tehdä politiikkaa.

Nettisivuja päivittäessäni ja asioihin kantaa ottaessani politiikka jää minulla monesti enemmän tai vähemmän taka-alalle.  En halua pitää palopuheita toreilla ja turuilla tai kirjoittaa nettisivuille vain politiikkaa tehdäkseni. Minulle ovat tärkeämpiä ne asiat, joihin haluan vaikuttaa ja joihin vaikuttamista pidän tutkimusten ja arkikokemusteni perusteella tärkeänä.  

Usein nostan tärkeinä pitämiäni asioita esille tutkijana ja asiantuntijana, ilman selkeää poliittista agendaa. Vaikka lähtökohtani ei ole poliittinen, ovat esiin nostamani kysymykset ja näkökohdat usein hyvinkin poliittiisia. Vastaväittäjäni mukaan liikuin lasten ja nuorten syrjäytymistä käsittelevässä väitöskirjassani yhteiskuntapolitiikan ytimessä. Itse totesin Oulun kaupungille tekemäni syrjäytymistutkimuksen loppusanoissa, että tutkimuksen moraalisena tehtävänä pitkälle kehittyneessä ja korkean keskimääräisen hyvinvoinnin yhteiskunnassa on ei-toivottavien ilmiöiden jatkuva tunnistaminen ja esillä pitäminen yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tästä eteenpäin sosiaalipolitiikka on politiikkaa.

Niin kunnallisessa, valtiollisessa kuin kansainvälisessäkin päätöksenteossa on loppupeleissä kyse poliittisesta tahdosta ja asioiden asettamisesta tärkeysjärjestykseen. Kansalaismielipide ja tutkimustulokset voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, mikä on tämä tärkeysjärjestys. Päättäjät ovat luottamustoimissa hoitamassa kuntalaisten tai laajemminkin suomalaisten asioita. He eivät edusta vain itseään, vaan ennen muuta niitä, joiden äänten turvin he ovat luottamustoimiinsa päässeet.  Samalla he edustavat niitä asioita, joiden eteen he ovat vaalikampanjoissaan luvanneet tehdä töitä.

Totesin jo vuosia ennen politiikkaan mukaan lähtemistäni tekeväni piilopolitiikkaa, kun nostin esille tärkeinä pitämiäni asioita ja lakiluonnoksista lausuntoja antaessani pystyin vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan asiat menivät. Edelleen teen politiikkaa ensisijassa tuottamalla tietoa poliittisenpäätöksenteon tueksi ja ottamalla kantaa tärkeinä pitämiini asioihin. Vastaavasti minulle ei ole edelleenkään tärkeintä politiikan teko politiikan itsensä vuoksi, vaan vaikuttaminen tärkeinä pitämiini asioihin niiden itsensä vuoksi.

Tutkijakollegani Kari Paakkunainen on todennut, että elämä on läpeensä poliittista. Ehkä asia onkin näin. Politiikan ei tarvitse olla muusta elämästä erillinen toiminnan alue. Parhaimmillaan se on elämää ja päätöksentekoa, jolla pyritään ylläpitämään ja edistämään kansalaisten hyvinvointia.

Poliittisessa päätöksenteossa teot ovat kauneinta puhetta. Ne ovat toimintaa niiden asioiden eteen, joita minä poliittisena vaikuttajana pidän tärkeinä. Ennen kaikkea ne ovat toimintaa niiden asioiden eteen, jotka ovat olennaisia kansalaisten hyvinvoinnin kannalta.

Terveisin Anna-Liisa