Viime laman opit

24.10.2009

Tarkastelen helmikuussa 2009 Oulun yliopistossa tarkastetussa kasvatustieteen väitöskirjassani lasten ja nuorten syrjäytymistä sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Väitöskirjatutkimukseni kohdejoukkona olivat 0-25 -vuotiaat sosiaalihuollon lastensuojelun ja toimeentulotuen asiakkaat ja tutkimusaineistona sosiaalihuollon asiakirjat vuosilta 1992-1997 eli viime laman jälkeiseltä ajalta. Tarkastelun kohteena tutkimuksessani olivat erityisesti lasten ja nuorten erilaiset hyvinvointipuutteet ja yhteiskunnan sosiaalihuollon tavat vastata niihin.

Väitöskirjatutkimuseni ajankohtaisuuteen vaikutti oleellisella tavalla se, että tutkimukseni kertoi 1990 -luvun lama-ajan lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Väitöksen jälkeen yksi kysytyimmistä luentoaiheista onkin ollut, miten 1990 -luvun lama vaikutti lasten ja nuorten hyvinvointiin ja mitä voimme oppia siitä. Myös väitöskirjaani koskevassa uutisoinnissa ja väitöksen jälkeen antamissani haastatteluissa lama ja sen vaikutukset lasten ja nuorten hyvinvointiin on noussut yhdeksi keskeisistä teemoista. Näin siitä huolimatta, että itse en viitannut sen paremmin väitöstiedotteessa kuin itse väitöskirjassakaan lamaan. Nykytilanteessa väitöskirjatutkimukseni liittämistä lamakeskusteluun on ollut kuitenkin vaikea välttää.

Kysymykseen, miten lama vaikutti lasten ja nuorten hyvinvointiin, ei voi antaa sen paremmin väitöskirjani perusteella kuin muutoinkaan yhtä ja yksiselitteistä vastausta. Kun tutkimukseni kohdejoukkona olivat sosiaalihuollon asiakkaat, heidän joukostaan löytyi toki jo lähtökohtaisesti erityisesti niitä, jotka olivat useammallakin tavalla huono-osaisia. Tutkimukseni kohdejoukkoon kuuluvat lapset ja nuoret eivät kuitenkaan olleet yhtenäinen ryhmä. Osa lapsista ja nuorista voi suhteellisen hyvin, osan elämässä esiintyi yksittäisiä hyvinvointipuutteita, kun osalla koko arjen perusrakenne oli uhattuna. 

Monien sosiaalihuollon asiakkaiden elämässä esiintyi viime laman jälkeen erilaisia hyvinvointipuutteita. On silti perusteetonta väittää, että sosiaalihuollon asiakkaina olevien lasten ja nuorten huono-osaisuus olisi johtunut yksinomaan taloudellisesta taantumasta. Toisaalta yhtä perusteetonta on väittää, ettei lama olisi vaikuttanut millään tavalla heidän elämäänsä. Lamalla oli omat vaikutuksensa esimerkiksi lastensuojelulasten vanhempien ja nuorten toimeentulotukiasiakkaiden työmarkkina-asemaan. Kun yleinen työllisyystilanne oli heikko, myös monet lastensuojelulasten vanhemmista ja nuorista toimeentulotukiasiakkaista olivat työmarkkinoiden ulkopuolella ja loppujenkin työsuhteet olivat pääsääntöisesti osa- tai määräaikaisia. Työn puute ja epävakaa työmarkkina-asema näkyivät sosiaalihuollon asiakkaiden arjessa taloudellisina vaikeuksina ja lisäsivät heidän riippuvuuttaan julkisista palveluista. Kun julkisia palveluja karsittiin viime laman aikana juustohöyläperiaatteella, ei apua välttämättä ollut saatavissa tältäkään suunnalta. Ilman tukea jääminen johti puolestaan herkästi ongelmien pitkittymiseen ja kasaantumiseen kunnes jonkun oli pakko puuttua asiaan. 

Edellä oleva on pelkistetty kuvaus erilaisten ongelmien kasaantumisen dynamiikasta ja siitä, miten julkisten palvelujen leikkaukset ja sosiaalihuollon asiakkaiden jääminen ilman tarvitsemaansa apua kasvatti viime laman aikana korjaavien palveluiden, esimerkiksi lasten huostaanottojen tarvetta muutaman vuoden viiveellä. Ääriesimerkkien käyttö laman vaikutuksia esiintuotaessa voi tuntua liioittelulta. Tehtyjen säästöpäätösten kääntöpuoli tulee kuitenkin niiden kautta selvimmin näkyviin. Asiaa voidaan kyllä lähestyä myös toisesta suunnasta. Väitöskirjatutkimukseni antoi näyttöä myös ajoissa annetun tuen tehokkuudesta. Mikäli sosiaalihuollon asiakkaat saivat tarvitessaan apua ajoissa, heidän avuntarpeensa pysyi usein vähäisenä myös pitkällä aikavälillä.  

Yksi viime laman opetuksista onkin mielestäni se,  että ajoissa  annettu apu on tehokkainta. Julkisten palvelujen säästöt vaikuttivat viime lama-aikana eniten niiden kansalaisten elämään, joiden elämässä lama näkyi muutoinkin. Olisikin tärkeää turvata peruspalvelujen saatavuus erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleville myös taloudellisesti tiukkoina aikoina. Muussa tapauksessa ilman tarvittavia palveluja jääminen lisää ennen pitkää korjaavien palvelujen tarvetta, jolloin kulut ovat herkästi monikertaiset. Nuoren perhekotisijoitus maksaa noin 200€/vrk. Yhden hoitovuorokauden hinta huumekatkolla puolestaan maksaa jopa 400€. Valtiontalouden tarkastusviraston (Toiminnantarkastuskertomus 146:2007) laskelmien mukaan yhden nuoren jääminen psyvästi työelämän ulkopuolelle tulee maksamaan yhteiskunnalle hänen elinaikanaan lähes miljoona euroa. Tätä summaa kasvattavat saamatta jäävät verotulot sekä erilaisten tukien ja erityispalveluiden kustannukset.

Tämän laman alussa vakuuteltiin, että peruspalveluihin ei tällä kertaa kosketa. Toisin on kuitenkin käynyt. Syksyn aikana eri kunnissa julkaistuilla leikkauslistoilla kärkipäässä ovat olleet peruspalvelut. Monessa tapauksessa leikkaukset ovat kohdistuneet nimenomaan lasten ja nuorten palveluihin. Samanaikaisesti uutiset ovat kertoneet, miten lasten huostaanottojen määrä on kääntynyt tällä kertaa kasvuun jo nyt. Näyttäisikin siltä, ettei perheillä ole tällä kertaa käytettävissään yhtä paljon ylimääräisiä voimavaroja kuin edellisen laman aikana. Ne on käytetty loppuun edellisen laman aikana ja siitä toipuessa. Kun edellisen laman aikana perheet sinnittelivät omien voimavarojensa turvin varsinaisen laman yli, korjaavien palveluiden tarve kasvoi vasta muutaman vuoden viiveellä. Nyt tilanne näyttää olevan toinen. Perheiden omien voimavarojen rajallisuus yhdistettynä peruspalveluiden leikkauksiin, voi olla monen lapsen ja nuoren kannalta tuhoisa yhdistelmä.

Kuntien talous on tällä hetkellä tiukilla. Kunnat pyrkivät tasapainottamaan talouttaan nostamalla veroprosenttia. Se ei usein riitä. Tämän vuoksi kunnissa joudutaan miettimään myös sitä, miten kuntatalouden menoja saadaan karsittua. Toivon kuitenkin, että asioita tarkastellaan säästöpäätöksiä tehtäessä kokonaisvaltaisesti ja huomioidaan myös päätösten pitkän aikavälin vaikutukset. Peruspalveluissa säästäminen siirtää kuluja herkästi sosiaalimenoihin ja ennaltaehkäisevissä palveluissa säästäminen korjaaviin palveluihin. Niiden kohdalla ei ole enää harkinnanvaraa, halutaanko palveluja järjestää vai ei. Kaikkien lapsia ja nuoria koskevien päätösten tuleekin perustua lapsen edun periaatteeseen ja lasten oikeuteen avoimeen tulevaisuuteen. Meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta ja nuorta koulutuksen ja myöhemmin kenties koko järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle!

Saman asian voi ilmaista myös toisin, Gabriela Mistralin sanoin: "Olemme syyllistyneet moniin erehdyksiin ja virheisiin, mutta suurin rikoksemme on lasten hylkääminen, välinpitämätön suhtautumisemme elämän lähteeseen. Monet asiat, joita tarvitsemme voivat odottaa. Lapsi ei voi. Hänen ruumiinsa ja aistinsa kehittyvät koko ajan.Hänelle emme voi sanoa ”huomenna”. Hänen nimensä on ”tänään”.

Terveisin Anna-Liisa