Nuorten mielenterveys

5.1.2010


Mielenterveysongelmien torjuminen on yksi terveyspolitiikan tärkeimpiä haasteita Suomessa. Mielenterveysongelmat ovat nykyisin yleisin ennenaikaisen eläkkeelle siirtymisen peruste. Ongelmat puhkeavat usein nuoruusiässä tai varhaisessa aikuisiässä. Myös niiden perusteella eläköityminen tapahtuu nuorempana kuin muiden syiden takia.

 

Kaikista alle 45-vuotiaina eläkkeelle siirtyneistä 60% kärsii mielenterveysongelmista. 2.12.2009 FST:llä näytetyn Spotlight ohjelman mukaan Suomessa eläköityy joka päivä viisi alle 30-vuotiasta mielenterveysongelmien vuoksi. Psyyken ongelmien vuoksi ennen 30-vuoden ikää eläköityvien kokonaismäärä nouseekin vuositasolla jo yli 1800 henkilöön. 

 

Ohjelmassa esitettyjen laskelmien mukaan ennenaikaisesti eläköityvästä nuoresta aikuisesta yhteiskunnalle koituva lasku on yli 800 000 euroa, kun otetaan huomioon maksettavat eläkkeet ja asumistuet, saamatta jäävät verotulot sekä yksittäinen hoitojakso psykiatrisessa sairaalassa. Laitoshoidon tarpeen kasvaessa, myös kulut kasvavat. Nuorten aikuisten eläköityminen mielenterveyden ongelmien vuoksi aiheuttaakin yhteiskunnalle raskaan taloudellisen taakan puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä, jota ei voi mitata rahassa.

 

Mielenterveyden häiriöiden puhkeaminen ja niiden paheneminen yksilön työ- ja toimintakykyä uhkaaviksi ongelmiksi olisi usein vältettävissä, jos ihmiset saisivat apua tarvitessaan. Esimerkiksi nuorten aikuisten eläköitymisistä jopa joka toinen voitaisiin välttää ajoissa annetulla tuella. Käytännössä kyse on mielenterveydenongelmien ennaltaehkäisystä ja niille altistaviin tekijöihin vaikuttamisesta sekä hoitoonohjauksesta ja varhaisesta tuesta.

 

Psyykkisen sairastumisen taustalla on usein koulutukseen, työelämän vaatimuksiin, työttömyyteen, taloudelliseen toimeentuloon ja ihmissuhteisiin liittyviä paineita. Nuorten alttiutta sairastua lisäävät myös erilaiset ikäkauteen liittyvät elämänmuutokset. Kun stressi ylittää yksilön sietokyvyn, voi kamelin selkä katketa, kun sille putoaa oljenkorsi. Myös lapsuusiän traumaattiset kokemukset ja sosiaalisen tuen puute lisäävät osaltaan psyykkisen sairastumisen riskiä.

 

Läheiset ihmiset ovat avainasemassa mielenterveyden ongelmien ennaltaehkäisyssä, mutta myös sairastumisen jälkeisessä kuntoutumisessa. Erilaisissa ongelmatilanteissa helpottaa, kun voi puhua asiasta jollekin. Toisaalta mielenterveyskuntoutujat tarvitsevat mielenterveyden ammattilaisten apua sairauden eri vaiheissa.

 

Mielenterveyden hoito- ja palveluketjujen tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas toiminta edellyttää koko ketjujen toiminnan kehittämistä. Mielenterveyden ongelmiin vastaamisessa tarvitaan varhaista tukea heti ongelmien tunnistamisen jälkeen. Ei sovi unohtaa myöskään kuntoutuspalveluita, jotka tukevat mielenterveyskuntoutujan paluuta esimerkiksi koulutukseen tai työhön.

 

Niin läheisten kuin ammattilaistenkin yhteisenä tehtävänä on toivon ylläpitäminen sairastuneen nuoren elämässä. Toivossa on kyse vielä todentumattomista, mutta realistisesti mahdollisista asioista. Siinä on kyse tietoisuudesta ja tunteesta, että vaikeuksista on mahdollista selvitä. Pidetään huolta läheisistämme!

 

Terveisin Anna-Liisa