Taloudellisesti kestävä päätöksenteko

12.2.2010


Taloudellisesta vastuullisuudesta ja säästöistä puhuminen herättää herkästi närää. Tämän on saanut kokea Sauli Niinistö eduskunnan säästökuurista puhuessaan. Tilanne on myös kaikille kuntapäättäjille tuttu. Myös itse koen aiheen hankalana tai jopa tulenarkana. Etenkään taloudellisen laman aikana talousasioiden huomioimista päätöksenteossa ei voi kuitenkaan välttää. Mikäli haluaa jättää ne huomiotta, on kuin jänis, joka pistää päänsä pensaaseen. Sillä tavalla ei rakenneta kestävää tulevaisuutta sen paremmin itsellemme kuin lapsillemmekaan.

Jotta talous olisi kestävällä pohjalla, on menot sovitettava tuloihin. Tämä talouden lainalaisuus pätee niin kotitalouksissa, kuntatasolla kuin valtakunnallisestikin. Sen paremmin kunnilla kuin valtiollakaan ei ole pohjatonta säkkiä, josta ottaa rahaa silloin, kun budjetoidut määrärahat loppuvat. Myöskään jatkuva velanotto ei ole kestävä ratkaisu, vaan se vain siirtää maksutaakkaa tulevaisuuteen. Velka on joka tapauksessa maksettava takaisin korkoineen päivineen.

Taloudellisesti kestävien päätösten tekeminen edellyttää asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen ja panostamisesta niihin asioihin, jotka ovat ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeimpiä. Päätöksiä tehtäessä joudutaan punnitsemaan, mitkä asiat ovat todella tärkeitä ja mitä ilmankin pärjää. Tässä suhteessa päätöksissä on aina kyse myös arvovalinnoista. Toisaalta joudutaan miettimään, mitkä kaikki palvelut ovat lähipalveluita, joiden tulee olla kohtuudella saavutettavia ja mitkä palvelut on niin taloudellisesti kuin toiminnallisestikin järkevä järjestää keskitettyinä.  

Sektoroituneessa hallintomallissa päätökset tehdään usein hallinnonalan sisäisesti - eihän mikään hallinnonala voi tehdä päätöksiä toisen puolesta.  Käytännössä yhtäällä päätetty säästö voi kuitenkin siirtää kulut toisen hallintokunnan maksettaviksi. Asioiden tarkastelu kapeasta perspektiivista ei johda muutoinkaan  usein parhaaseen lopputulokseen. Parhaan lopputloksen saavuttamiseksi tarvitaan eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Tehtäviä päätöksiä on arvioitava ottaen huomioon sekä eri hallinnonalojen näkökulmat että päätöksen vaikutukset pidemmällä aikavälillä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.

Olin alkuviikosta kuuntelemassa alustusta kuntatalouden kehittämisestä. Esityksen ydin oli tiivistetysti ilmaistuna se, ettei pelkkä priorisointi riitä talouden tasapainottamisessa. Esimerkiksi kulttuurimäärärahojen tai puistorakentamisen jäädyttäminen toisi vain hetkellisen helpotuksen taloustilanteeseen. Parin vuoden päästä muu kustannustason nousu olisi jo syönyt näin kertyneet säästöt ja täytyisi löytää uusia säästökohteita. On tarpeen miettiä myös, miten asioita voidaan tehdä uudella tavalla ja tarjota kuntalaisille laadukkaita palveluita myös jatkossa ilman, että kustannukset karkaavat käsistä.

Talouden vakauttaminen edellyttää palveluiden priorisoinnin ohella rakenteellisia muutoksia ja asioiden tekemistä uusilla tavoilla. Sairaanhoitajien ja lääkäreiden työnjaon tarkistaminen terveyskeskuspäivystyksessä on yksi esimerkki siitä, miten toimiminen uudella tavalla voi olla taloudellisesti perusteltua  ja lisätä myös palvelujen sujuvuutta. Kun päivystyksessä käyntiin meni aiemmin aikaa 4-6 tuntia, vei tuorein käynti vajaan tunnin sairaanhoitajan määrätessä tarpeelliset laboratoriotutkimukset jo vastaanotossa. Palvelu oli muutoinkin sujuvaa ja vältyimme turhalta odottelulta. Vastaavia esimerkkejä tarkoituksenmukaisesta työnjaosta ja laadukkaiden palvelujen tuottamisesta sujuvasti ja taloudellisesti on varmasti löydettävissä myös muilta aloilta.

Tämän päivän päätöksillä rakennetaan tulevaisuutta. Niin myös taloudellisesti vastuullisilla päätöksillä ja julkisen talouden vakauttamisella. Taloudellinen vastuullisuus on myös asia, jota minä odotan poliittisilta päättäjiltä niin tänään kuin tulevaisuudessakin.  

Terveisin

Anna-Liisa