Mielikuvien politiikkaa

25.2.2010


Politiikkaan liittyy vahvoja mielikuvia siitä, millaisia tietyn puolueen kannattajat ovat. Nämä mielikuvat ovat kuitenkin jännitteisiä. Ne riippuvat siitä, minkä väristen linssien läpi ja mistä näkökulmasta kukin tarkastelee asiaa. Esimerkiksi Kokoomuksen talouspolitiikassa on kyse vastuullisuudesta, mutta punaisten linssien läpi katsottuna se voidaan tulkita saituruudeksi. Vastaavasti Kokoomuksen arvojen mukainen vastuun ottaminen omasta elämästä voidaan tulkita oppositiossa olevien joukossa pyrkyryytenä. 

Tietyn värin tunnustamisessa on kyse tietynlaisesta arvomaailmasta. Eri puolueiden kannattajat tekevät omia tulkintojaan toistensa tekemisistä ja sanomisista. Hyviä esimerkkejä tästä ovat niin Sauli Niinistön säästökuuriin liittyvät tulkinnat muutama viikko sitten, kuin eduskunnan välikysymyskeskustelussa eilen esitetyt kannanototkin. Myös arviot siitä, mitä eri hallitukset ovat tehneet ja saaneet aikaan vaihtelevat sen mukaan, kuka arvion esittää. Vastaavia esimerkkejä on löydettävissä pelkästään viime viikkojen ajalta lukuisia.

Mielikuvat ovat yksi politiikanteon väline. Omaa puoluetta koskevien mielikuvien luomisessa on kyse poliittisista linjanvedoista muun muassa politiikka- ja vaaliohjelmissa. Muita puolueita koskevissa tulkinnoissa on puolestaan kyse poliittisesta valtapelistä ja pyrkimyksistä värittää äänestäjien toista puoluetta koskevia mielikuvia. Tämänkaltaisessa keskustelussa pääasiana tuntuu olevan usein poliittinen vastakkainasettelu varsinaisten asioiden jäädessä sivurooliin. Pahimmillaan tässä pelissä vääristellään toisen kannanottoja tai tekemisiä, kun halutaan herättää ihmisissä tietynlaisia mielikuvia. Valitettavasti myös tästä löytyy viime viikoilta useita esimerkkejä.

Asioista voidaan olla ja saadaankin olla eri mieltä. Asioiden vääristelyä en sen sijaan hyväksy ja ymmärrä. En voi kuin ihmetellä, millaiseen arvomaailmaan politiikanteko asioita vääristelemällä perustuu. Onko kyse asioiden tietoisesta vääristelystä vai siitä, että tehdään yksioikoisia johtopäätöksiä ottamatta selvää asioista? Olipa kyse kummasta hyvänsä, ainakaan minun luottamustani väärän tiedon levittäjä ei saa. Mieleen tulee herkästi myös ajatus siitä, ettei tällaista peliä pelaavalla itsellään ole asioihin todellista sanottavaa. Toisaalta poliittista vastuuta voi pakoilla, kun ottaa asioihin kantaa vain muita kritisoimalla. On helppo syyttää toisia siitä, mitä nämä tekevät tai jättävät tekemättä, etenkin jos tämä tehdään väärin perustein. Eri asia on, ollaanko valmiita itse tekemään jotakin asioiden eteen.

Kokoomus on arvopuolue, mikä on yksi syy siihen, että Kokoomus on minun valintani. Minulle on tärkeää myös se, että Kokoomuksen poltiikanteossa keskiössä ovat asiat ja teot asioiden muuttamiseksi. Tämä on mielestäni myös ainoa tie muutoksiin. Asiat eivät muutu päivittelemällä, miksi kukaan ei tee mitään. Muutos vaatii aina tekijänsä tai oikeammin useita tekijänaisia ja tekijämiehiä, jotka ovat valmiita toimimaan yhdessä muutosten aikaansaamiseksi.

Terveisin Anna-Liisa