Jokainen haluaa olla tarpeellinen

6.3.2010


Jokainen ihminen haluaa olla tarpeellinen. Työllisyydessä on aina taloudellisen näkökulman ohella kyse myös inhimillisestä hyvinvoinnista. Työ antaa yksilölle toimeentulon ohella sisältöä elämään. Kun on töitä, on syy herätä aamulla. Myös työpaikan ihmissuhteet ja kuuluminen johonkin voivat olla yksilölle hyvinkin tärkeitä. Parhaimmillaan työ voi tarjota yksilölle  itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia ja kyse voi olla jopa elämän tarkoituksesta. Elämisen mieli tulee siitä, että yksilö voi kokea olevansa rakastettu ja tarvittu.   

Oikeus työhön on yksi kansalaisten perusoikeuksia. Myös kansallinen hyvinvointi rakentuu työlle. Kaikkien kohdalla oikeus työhön ei kuitenkaan toteudu. Vaikeammin työllistyviin kuuluu muun muassa vailla ammattikoulutusta olevia nuoria, pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä.  Uskon, että väestön ikääntymisen ja eläköitymisen myötä myös näiden tällä hetkellä työelämän ulkopuolella oleviin ryhmiin kuuluvien henkilöiden työpanokselle on käyttöä. Ainakaan kaikkien heistä pitämistä työelämän ulkopuolella ei voida perustella myöskään puuttuvalla työkyvyllä. Pellervon tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan esimerkiksi osatyökykyisten joukossa on 20 000 henkilöä, joiden työkyky on rajoitteista huolimatta joko hyvä tai erinomainen. Työelämän ulkopuolella olemisessa ei näyttäisikään olevan kyse yksinomaan työkyvystä, vaan myös työelämän marginaalissa oleviin kohdistuvista asenteista.

Työ on tehokkain keino saada aikaan kestäviä parannuksia vaikeammin työllistyvien henkilöiden elämässä ja heidän yhteiskuntaan integroitumisessaan. Kyse on myös taloudellisesti merkittävästä asiasta. Olemalla mukana työelämässä kukin yksilö kantaa vastuuta omasta elämästään ja luo samalla yhteistä hyvinvointia. Jo nuoruusiässä työelämän ulkopuolelle jäävästä henkilöstä yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset nousevat sen sijaan vuosien mittaan satoihin tuhansiin euroihin. Nämä kulut voivat olla jopa yli miljoona euroa, kun otetaan huomioon saamatta jäävät verotulot sekä sosiaaliturvasta ja muista yksilön tarvitsemista erityispalveluista aiheutuvat kustannukset. Kukaan ei liene eri mieltä siitä, ettei meillä ole varaa tällaiseen. Sen sijaan jokaista nuorta tarvitaan rakentamaan omaa tulevaisuuttaan ja samalla kansakuntamme yhteistä tulevaisuutta.

Vailla ammatillista koulutusta olevat ovat  yksi suurimmista ryhmistä työttömien joukossa. Viime vuosikymmenen laman myötä työmarkkinoilta katosi nimenomaan vähän koulutusta edellyttäviä työtehtäviä. Myös pitkäaikaistyöttömyys on sitä yleisempäää, mitä vähemmän työttömällä on koulutusta. Koulutus onkin keskeinen keino parantaa tähän ryhmään kuuluvien työllistymisen edellytyksiä.  On tarpeen kiinnitää huomiota aloituspaikkojen riittävyyteen nuorisoasteen koulutuksessa, mutta myös aikuisten koulutusmahdollisuuksiin. Aikuisen koulutustarpeen taustalla voi olla joko puuttuva tai vanhentunut koulutus, mutta myös se, ettei aikuinen voi terveydellisten syiden vuoksi jatkaa aiemmassa työssään.  Niin nuorisoasteen kuin aikuistenkin koulutuksessa on lisäksi kiinnitettävä huomiota koulutuksen työelämälähtöisyyteen. Ketään ei kannata kouluttaa työttömyyskortistoon.

Koulutuskaan ei aina takaa työllistymistä. Työllistymisessä on aina kyse yksilön edellytysten ohella myös työmarkkinoista ja niiden vaatimuksista. Työn vaatimukset täyttävää työvoimaa ei välttämättä ole siellä, missä on töitä ja töitä ei ole välttämättä siellä, missä on työvoimaa. Työvoiman saatavuutta voidaan parantaa suuntaamalla koulutuspaikkoja aloille, joilla on töitä, mutta myös huolehtimalla yritysten toimintaedellytyksistä niin, että ne voivat tarjota töitä. Myös yritysten toimintaedellytyksistä huolehtiminen onkin osa työlisyyspolitiikkaa, koska työllisyyttä ei voida parantaa ilman työpaikkoja.

Yleinen työllisyystilanne vaikuttaa myös siihen, missä määrin yksilö voi uskoa omiin työllistymismahdollisuuksiinsa. Uutiset irtisanomisista, lomautuksista ja YT-neuvotteluista heikentävät työttömien uskoa omiin mahdollisuuksiinsa löytää töitä. Avoimet työpaikat ja tekemisen meininki sen sijaan saavat myös yksilön uskomaan, että on mielekästä tehdä töitä oman työllistymisensä eteen. Uskonkin, että jokainen ihminen haluaa olla tarpeellinen, kun vain saa siihen mahdollisuudet.

Terveisin Anna-Liisa