Ajoissa annettu tuki tehokkainta

14.3.2010


Liityin viime viikonloppuna facebookissa Tukikummit -ryhmään. Tukikummit on Sauli Niinistön ja Hjallis Harkimon aloitteesta keväällä 2007 perustettu säätiö. Säätiön tarkoituksena on Suomessa asuvien, hädänalaisten lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy sekä heidän tilanteensa ja elinolojensa parantaminen. Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi säätiö kerää  lahjoituksia, jotka käytetään lyhentämättöminä tukea tarvitseville perheille  jaettaviin avustuksiin. Käytännössä avustusten jako tapahtuu Kirkon diakoniarahaston kautta. Perhe voi saada säätiöltä avustusta esimerkiksi lapsen harrastus- ja opiskelukuluihin, silloin kun perheen omat varat eivät riitä kattamaan näitä kuluja. Avustuksen ehtona on lisäksi se, ettei perhe voi saada näihin kuluihin taloudellista tukea yhteiskunnalta, eikä se saisi muutoinkaan katettua niitä. Tukikummien toiminta ei siis kyseenalaista eikä korvaa yleistä sosiaaliturvaa. Sen sijaan säätiön antama tuki on suunnattu julkisen palvelu- ja tukijärjestelmän turvaverkkojen aukoista putoajille, jotka jäisivät ilman säätiön avustusta kokonaan vaille tukea. 

Sille, että lähdin itse mukaan Tukikummien toimintaan on useitakin perusteita. Taloudellisen toimeentulon ongelmat, joihin Tukikummien toiminnalla pyritään vastaamaan ovat minulle lasten ja nuorten syrjäytymistä käsittelevän väitöskirjatutkimukseni perusteella hyvinkin tuttuja. Vaikka köyhyys ei ole sama asia kuin syrjäytyminen,on taloudellinen huono-osaisuus  yksi syrjäytymisen riskitekijöistä.  Esimerkiksi perheen asiakkuus lastensuojelussa alkaa varsin usein toimeentulotukiasiakkuutena. Taloudellisten resurssien puute rajoittaa lapsen harrastus- ja opiskelumahdollisuuksia ja pakottaa hänet luopumaan unelmistaan taloudellisista syistä. Taloudelliset huolet verottavat myös vanhempien voimavaroja ja sitä kautta heidän mahdollisuuksiaan tukea lapsensa tervettä ja tasapainoista kasvua. Jo pienelläkin taloudellisella tuella voi tällöin olla suuri merkitys. Kyse ei ole vain tuen mahdollistamista harrastuksista tai opinnoista, vaan myös lapsen tai nuoren ja hänen vanhempiensa uskosta nykyisiin ja tuleviin mahdollisuuksiin yleisemmällä tasolla.

Etusijalla Tukikummien avustustoiminnassa ovat yhden vanhemman perheessä asuvat lapset ja nuoret. Myös tämä rajaus on väitöskirjatutkimukseni mukaan perusteltu. Jos yksinhuoltaja jää työttömäksi, ei työttömyydestä aiheutuvia tulonmenetyksiä voida kompensoida toisen vanhemman tuloista, kun perheessä ei ole toista palkansaajaa. Yhden huoltajan perheen tilanne on useimmiten haavoittuvampi kuin kahden huoltajan perheen, olipa kyse tulonmenetyksistä tai yllättävistä menoista. Tämä lisää perheen riippuvuutta yhteiskunnan palveluista ja tuista. Perheen haavoittuvuutta lisää edelleen se, että tukea yhteiskunnalta ei ole aina saatavissa silloin, kun perhe sitä tarvitsee. Siinä vaiheessa kun perhe selviäisi vähäisen tuen turvin, katsotaan herkästi, että sen tulisi selviytyä omillaan. Vaille tukea jääminen kuitenkin nakertaa perheen omaa uskoa selviytymisen mahdollisuuksiin ja se voi johtaa myös erilaisten ongelmien kasaantumiseen ja pitkittymiseen kunnes jonkun on pakko puuttua tilanteeseen. Ongelmien kasaantumisen myötä myös tuen tarve kasvaa, jolloin vähäinen tuki ei enää riitäkään ratkaisemaan ongelmia. 

Yksi väitöskirjatutkimukseni keskeisistä tutkimustuloksista oli, että ajoissa annettu apu on tehokkainta myös pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Kyse saattoi olla esimerkiksi pienehköstä taloudellisesta tuesta lapsen tai nuoren harrastuksiin, eikä perhe tarvinnut mitään muuta tukea viiden vuoden aikavälillä. Aina tällaista tukea ei ole kuitenkaan saatavissa yhteiskunnalta, kun sosiaalihuollon viimesijaisen tuen kriteerit eivät täyty. Siksi tarvitaan Tukikummien kaltaisia toimijoita, jotka muodostavat sosiaalisia turvaverkkoja lapsille ja nuorille tilanteissa, joissa perheen omat voimavarat eivät syystä tai toisesta riitä lapsen tai nuoren terveen ja tasapainoisen kasvun ja kehityksen tukemiseen. Myös vanhemmat jäävät monissa tilanteissa liian yksin. Heidän voimavarojaan voivat viedä niin liika työ kuin työn puutekin kuin myös erilaiset lapsen kasvun haasteet. Kasvatuksen ammattilaisena olen saanut toistuvasti todeta, että vanhemmille kaikkein vaikeimpia ovat tilanteet, joissa kaikki ei mene lapsen kasvussa niin kuin pitäisi, mutta syytä tai apua lapsen kasvun ongelmiin on vaikea löytää. Näissä tilanteissa vanhempia voidaan myös syyllistää lapsen ongelmista, vaikka syyt olisivat aivan toisaalla. Sosiaaliset turvaverkot, jollaisesta myös Tukikummien avustustoiminnassa on kyse, voivat kannatella perhettä myös tämänkaltaisissa tilanteissa.

Lasten ja nuorten syrjäytyminen ja sen ehkäisy on minulle paitsi tutkimusaihe, myös usein kysytty luentojen ja artikkeleiden aihe. Luennoillani ja kirjoittamissani artikkeleissa olen usein todennut, että aikuisten yhtenä tehtävänä - ehkäpä tärkeimpänä - on toivon ylläpitäminen lapsen tai nuoren elämässä. Siinä kiteytyy mielestäni jotain olennaista syrjäytymisen ehkäisystä. Toiset ihmiset ja kokemus siitä, että on jossakin hyvä, ovat oleellisia toivon kokemuksissa, joita lapset ja nuoret voivat saada mm. olemalla mukana harrastuksista. Syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan toki myös muunlaisia tekoja kuin taloudellisen tuen jakaminen. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että myös oikea-aikaisessa ja oikein kohdennetussa taloudellisessa tuessa on kyse teoista, joilla voidaan estää lapsen tai nuoren ajautuminen elämässään sivuraiteelle.

Lasten ja nuorten syrjäytymisen tutkijana ja lasten ja nuorten terveen ja tasapainoisen kasvun edellytysten puolesta puhujana olen sydämestäni Tukikummien toiminnan takana. Jotta lapsia ja nuoria kannatteleva ja heidän kasvuaan tukeva turvaverkko olisi mahdollisimman kattava, tarvitaan julkisten palvelujen ja tukimuotojen lisäksi myös yksityisiä turvaverkkoja. Tukikummien toiminta on yksi esimerkki tällaisista tukimuodoista ja yhteisvastuullisuudesta. Oululaisittain voinkin kysyä myös sinulta hyvä lukijani "alakko nää tukikummiksi?" Maamme tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa, jotka kokevat tulevansa nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Heille emme voi sanoa "huomenna". He tarvitsevat meitä välittäviä aikuisia tänään.

Terveisin Anna-Liisa

PS. Lisätietoa Tukikummien toiminnasta löydät Tukikummien internet sivulta osoitteesta http://www.tukikummit.fi/ . Voit osallistua Tukikummien toimintaan myös liittymällä facebook ryhmään  http://www.facebook.com/home.php?#!/group.php?gid=335822457474&ref=mf. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä Tukikummien keräsytilin tilinumero, joka on  800019-71380788. Jo pienillä lahjoituksilla on suuri merkitys, kun lahjoittajia on riitävän monta!