Älä päästä lasta syrjäytymään!

2.4.2010


Lähdin kolme viikkoa sitten mukaan Tukikummit -säätiön toimintaan. Liittymispäätös oli minulle helppo. Säätiön tavoitteena on kaikkein vaikeimmassa tilanteessa olevien lasten ja nuorten tukeminen ja heidän syrjäytymisensä ehkäisy. Säätiö ajaakin asioita, joiden eteen olen tehnyt töitä jo vuosien ajan ja joiden takana voin lasten ja nuorten syrjäytymisen tutkijana olla täydestä sydämestäni.

Tukikummien keskeisenä toimintamuotona on rahankeräys sekä kerättyjen varojen käyttö Suomessa asuvien ja hädänalaisessa asemassa olevien lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseen sekä heidän tilanteensa ja elinolojensa parantamiseen. Vaikka raha ei ratkaisekaan kaikkea, on sen puute yksi olennaisista tekijöistä lasten ja nuorten syrjäytymisessä.

Väitöskirjatutkimukseni perusteella lapsiperheiden asiakkuus lastensuojelussa alkaa usein toimeentulotukiasiakkuutena. Yhteiskunnan palvelujärjestelmän antama tuki tulee kuitenkin usein enemmän tai vähemmän jälkijunassa. Sosiaalihuollon perheille antama tuki on viimesijaista. Sen ehtona on, ettei perhe pysty rahoittamaan menojaan omista varoistaan tai toimeentulotukeen nähden ensisijaisella tuella, esimerkiksi työttömyysturvalla tai opintotuella.

Yhteiskunnan tukijärjestelmä ei ole kaikenkattava. Ensisijaista tukea ei ole aina saatavissa tai se ei riitä perheen kaikkiin menoihin. Myöskään viimesijaisen tuen kriteerit eivät monissa tilanteissa täyty. Perhe ei voi saada esimerkiksi ennaltaehkäisevää tukea lapsen harrastuksesta aiheutuviin kuluihin, jos lastensuojeluasiakkuuden kriteerit eivät täyty. Harrastusmenoja ei pidetä välttämättöminä menoina, vaikka harrastuksilla on usein lapsen terveen ja tasapainoisen kasvun kannalta suuri merkitys. Onkin tilanteita, joissa perhe ei saa tukea mistään ennen kuin ongelmat ovat pitkittyneet ja kasautuneet niin, että jonkun on pakko tehdä jotakin.

Vanhemmat haluavat yleensä lapsensa parasta. On kuitenkin tilanteita, joissa vanhempien omat voimavarat eivät riitä lapsen kasvun tukemiseen. Vanhempien voimavaroja voivat verottaa niin liika työ kuin työn puutekin. Toisaalta on tilanteita, joissa taloudelliset huolet, perherakenteen muutokset tai perheenjäsenen sairastuminen vievät vanhemmilta voimavaroja ja rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan tukea lapsensa kasvua. Näissä tilanteissa jo perheen saamalla vähäisellä tuella on kuitenkin usein suuri merkitys myös pitkällä aikavälillä. Pääasia on, että tukea on saatavissa ajoissa.

Parhaiten erilaisista ongelmatilanteista selviytyvät ne perheet, jotka saavat lähiyhteisöltään tukea sitä tarvitessaan. Lähiyhteisön tuessa voi olla kyse yhteiskunnan tuesta tai suvulta ja muilta läheisiltä. Perheillä ei ole aina mahdollisuutta yhteiskunnan tukeen, eikä ketään, keneltä saisivat apua. Tämänkaltaisissa tilanteissa Tukikummien kaltaiset toimijat voivat täydentää yhteiskunnan ja lähiyhteisön turvaverkkoja ja antaa tukea niille perheille, jotka eivät tarvitessaan saa apua muualta.

Tukikummien myöntämillä avustuksilla tuetaan Suomessa asuvia kriisitilanteissa olevia lapsia ja nuoria, jotka ovat taloudellisten syiden takia vaarassa syrjäytyä. Perheet voivat saada Tukikummeilta avustusta esimerkiksi lapsen tai nuoren harrastuksista ja opinnoista aiheutuviin kuluihin. Myönnetyssä tuessa ei ole kuitenkaan kyse ainoastaan rahasta, vaan myös taloudellisen tuen mahdollistamasta sosiaalisesta ja toiminnallisesta tuesta. Harrastukset tarjoavat lapsille ja nuorille paitsi itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia ja onnistumisen elämyksiä, myös kasvua tukevia aikuiskontakteja. Toisaalta avustus voi mahdollistaa esimerkiksi lapsen yhteydenpidon muualla asuvan vanhempansa ja muiden sukulaistensa kanssa tai kotipalveluiden hankinnan.

Tukikummien myöntämässä tuessa on kaikenkaikkiaan kyse varhaisesta tuesta, joka on väitöstutkimukseni perusteella tehokkainta. Varhainen tuki täydentää perheiden omia voimavaroja sekä vahvistaa heidän omaa vastuunottoaan ja luottamustaan omiin nykyisiin ja tuleviin toimintamahdollisuuksiin ja muihin ihmisiin. Maamme tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa, jotka voivat kokea tulleensa nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Asian voi ilmaista myös Gabriela Mistralin sanoin seuraavasti:

Olemme syyllistyneet moniin erehdyksiin ja virheisiin, mutta suurin rikoksemme on lasten hylkääminen, välinpitämätön suhtautumisemme elämän lähteeseen. Monet asiat, joita tarvitsemme voivat odottaa. Lapsi ei voi. Hänen ruumiinsa ja asitinsa kehittyvät koko ajan. Hänelle emme voi sanoa "huomenna". Hänen nimensä on "tänään". 

20 vuotta sitten YK:n lapsenoikeuksien juhlavuotena eri yhteyksissä esillä ollut lainaus on ajankohtainen myös tänä päivänä. Se sopii mielestäni hyvin kuvaamaan myös Tukikummien toimintaperiaatetta. Tukikummien toiminnassa on kyse välittävästä aikuisuudesta, tukea tarvitsevien lasten ja nuorten huomioimisesta tänään. Toivonkin, että me kaikki muistamme Gabriela Mistralin sanat ja välitämme lähellämme olevista lapsista ja nuorista ja kannamme yhteisvastuullisesti huolta myös niistä lapsista ja nuorista, jotka eivät voi saada lähiyhteisöltään riittävää tukea. Me kaikki voimme kantaa oman kortemme yhteiseen kekoon esimerkiksi osallistumalla Tukikummien toimintaan!

Välittävin terveisin Anna-Liisa

Lisätietoja Tukikummien toiminnasta

Kirjoituksen taustalla väitöskirjatutkimus: Lämsä, A-L (2009) Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä - Lasten ja nuorten syrjäytyminen sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Kasvatustieteen väitöskirja. Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis E102.