Työllisyys vai työttömyyspolitiikkaa?

14.4.2010


Työllisyys ja työttömyyden vähentäminen ovat olleet viimeisten parinkymmenen vuoden ajan poliittisessa keskustelussa enemmän tai vähemmän kestoaiheina. Tämä ei ole yllättävää työikäisen väestön työttömyysaste ja työlliyyden kehitys huomioiden. Työttömät eivät ole kuitenkaan yhtenäinen ryhmä, vaan ryhmä muodostuu useammista osaryhmistä:

  • ammattikouluttamattomat, joiden mahdollisuudet työpaikan löytämiseen ovat puuttuvan    koulutuksen vuoksi rajalliset
  • vastavalmistuneet, jotka eivät työkokemuksen puutteen ja alan yleisen työlisyystilanteen  vuoksi löydä itselleen työtä
  • pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat jääneet irtisanomisen tai määräaikaisen työsuhteen   loppumisen vuoksi työelämän ulkopuolelle
  • osatyökykyiset, joiden on työkyvyn liittyvien rajoitteiden - joko oikeiden tai oletettujen -  vuoksi vaikea työllistyä

Työttömyyden syyt ovat työttömien eri osaryhmillä erilaisia, joten myös työttömyyden katkaisun keinot eriytyvät osaryhmittäin. Vaikka myös monien ammattikoulutettujen on vaikea löytää itselleen työtä, on ammatillisen koulutuksen merkitys työllistymisessä korostunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. 1990-luvun alun laman myötä työmarkkinoilla vähenivät erityisesti vähän koulutusta edellyttävät työtehtävät. Vailla ammatillista koulutusta olevien kohdalla ensisijaisena keinona työttömyyden katkaisuun onkin ohjaus koulutukseen. Koulutukseen ohjauksessa on huomioitava työvoiman kysyntä. Ketään ei kannata kouluttaa työttömäksi!

Vastavalmistuneiden työllistymistä jarruttavat puuttuva työkokemus ja alan yleinen työllisyystilanne. Kuuden kuukauden työskentely vastavalmistuneen työllistämistuella ei paranna olennaisesti tähän ryhmään kuuluvien tilannetta niin kauan kuin tukeen ei liity ehtoa ainakin määräaikaisen työn tarjoamiseen työllistetylle tukijakson päättymisen jälkeen. Toisaalta vastavalmistuneiden työllistymistä voidaan tukea tehostamalla oppilaitosten työelämäyhteistyötä niin, että mahdollisimman moni valmistuva työllistyisi aiempaan työssäoppimispaikkaan, jossa hän on ennättänyt antaa osaamisestaan näyttöjä jo opiskeluaikana.

Kaikilla aloilla ei ole töitä, vaikka työttömällä olisi ammatillinen koulutus ja työkokemustakin. Näissä tilanteissa työttömille täytyy olla saatavissa ohjauspalveluja, joiden avulla he voivat etsiä soveltuvaa työtä. Toisaalta tästä ryhmästä löytyy potentiaalisia muuntokoulutettavia niille aloille, joilla on pulaa pätevästä työvoimasta. Muuntokoulutuksen tulisi rakentua yksilöllisesti henkilön aiemman koulutuksen ja työkokemuksen varaan. Toisaalta sen lähtökohtana tulisi olla tiivis yhteistyö tulevan työnantajan kanssa heti koulutuksen alusta alkaen, tai mieluummin jo koulutuksen suunnitteluvaiheessa.

Irtisanomisen tai määräaikaisen työsuhteen päättymisen vuoksi työttömiksi jääneiden tilanne vastaa osin edeltävän ryhmän tilannetta. Myös pitkäaikaistyöttömistä monet ovat jääneet työttömiksi ammattialoilla, joilla työtä ei yksinkertaisesti ole tarjolla jolloin työtä pitäisi hakea uudesta suunnasta. Koska se ei ole helppoa, tarvitsevat pitkäaikaistyöttömät apua urasuunnittelussa sekä mahdollisen uudelleen kouluttautumisen suunnittelussa.

Osalla pitkäaikaistyöttömistä työttömyyden pitkittyminen on yhteydessä alentuneeseen työkykyyn. Heidän osaltaan on syytä selvittää, millä ehdoilla ja millaiseen työhön he kykenevät. Osalla heistä työhön paluun ehtona on ammatillinen kuntoutus, johon voi sisältyä niin koulutusta kuin myös muita kuntoutuspalveluja. Pitkäaikaistyöttömän kuntouttaminen työmarkkinoille on kuitenkin aina ennenaikaista eläköitymistä parempi vaihtoehto ja tulee myös yhteiskunnalle edullisemmaksi.

Selvitysten mukaan maassamme on kymmeniätuhansia osatyökykyisiä, jotka ovat sekä työhaluisia, että työkykyisiä. Pellervon tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan monien heistä työkyky on jopa hyvä tai erinomainen. Osatyökykyisyys ei merkitsekään, että tähän ryhmään kuuluvat eivät pystyisi mihinkään työhön. Koulutus on myös tähän ryhmään kuuluvien kohdalla työllistymisen välttämätön ehto. Toisaalta on paikallaan tarkastella eri alojen työtehtäviä uudelleen. Osatyökykyisten työkykyyn liittyvät rajoitteet eivät ole ongelma, kun työtehtävät määritetään työntekijän edellytysten mukaisesti. Tämän lisäksi osatyökykyisten työllistymistä voidaan edistää työhönvalmentajapalveluiden avulla. Työhönvalmentaja on osatyökykyisen tukena työtehtävien harjoittelussa ja työnantajan tukena soveltuvien työtehtävien löytämisessä osatyökykyiselle. Lisäksi työvalmentaja voi neuvoa työnantajaa työolosuhteiden järjestelyihin liittyvissä kysymyksissä.

Työttömien eri osaryhmien työmarkkina-asemaa voidaan parantaa monin tavoin. Jotta todellisia muutoksia taoahtuisi, täytyy kuitenkin lisätä myös työvoiman kysyntää eli työpaikkoja. Työllisyyspolitiikassa etusijalla on uusien, todellisten ja pysyvien työpaikkojen syntyminen. Toisaalta tarvitaan koulutusta ja kuntoutusta ym. toimia, joilla parannetaan työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneiden edellytyksiä päästä tai palata työelämään. Lisäksi tarvitaan toimia, joilla lisätään vähemmän erityisosaamista vaativien töiden määrää eli työvoiman kysyntää. Tämä edellyttää kuitenkin työnantajan sivukulujen keventämistä matalapalkkaisissa töissä hallitusohjelman ja EU:n työllisyystyöryhmän suositusten mukaisesti. Myös yritysten toiminta- ja työllistämisedellytyksistä huolehtiminen onkin osa aktiivista työllisyyspolitiikkaa!

Työttömyyden hoidossa ja työllisyyspolitiikassa on monia keinoja. Joku voisi tietysti todeta tähän, että onhan näitä keinoja kokeiltu, mutta eivätpä ne ole ratkaiseet työttömyysongelmaa. Työllisyyden edistäminen ei olekaan helppo tehtävä, vaan siihen liittyy omia haasteitaan. Tehtävän haasteellisuus ei kuitenkaan tarkoita, ettei mitään voitaisi tehdä tai edes sitä, että esitetyt keinot olisivat vääriä. Vielä on kuitenkin tehtävää.

Työllisyyteen liittyvät kysymykset onkin varmasti yksi niistä aihealueista, joihin tulen palaamaan myös myöhemmin. Toisaalta aihetta voisi pohtia myös työurien pidentämisen tai osatyökykyisten näkökulmasta. Täytyypä pistää nämäkin aiheet mietintämyssyyn eli palaillaan aiheeseen.

 

Terveisin

Anna-Liisa