Kunnossa kaiken ikää

4.7.2011


Eri sairauksien, kuten kakkostyypin diabeteksen yhteydessä painotetaan usein elintapojen merkitystä sairauden puhkeamisessa. Hyvinvoinnin peruslähtökohtia ovat liikunta, lepo ja ruokavalio. Vaikka niistä huolehtiminen ei yksin riitä takaamaan, että pysymme terveinä ja voimme hyvin, voimme niiden avulla edistää hyvinvointiamme ja pienentää sairastumisriskiämme. Esimerkiksi liikunnan avulla voimme pienentää diabeteksen, korkean verenpaineen, ylipainon, tuki-ja liikuntaelin vaivojen ja monien muiden sairauksien riskiä.

Liikunnalla ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisella on oma paikkansa paitsi eri sairauksien ennaltaehkäisyssä myös niiden hoidossa ja siinä, että pysymme mahdollisimman hyvässä kunnossa kaiken ikää.  Terveys ja hyvinvointi eivät löydy pilleripurkista tai lääkärinvastaanotolta. Sen sijaan meillä jokaisella on keskeinen rooli oman hyvinvointimme edistämisessä. Vanhemmilla on vastuu lasten hyvinvoinnista huolehtimisesta. Aikuisiässä on sen sijaan suurelta osin meistä itsestämme kiinni, mitä pistämme suuhumme ja nukummeko ja liikummeko riittävästi. Toisin sanoen pidämmekö itsestämme riittävän hyvää huolta vai odotammeko jonkun muun tekevän sen puolestamme tai syytämmekö muita ihmisiä tai olosuhteita, kun emme voi hyvin.

Vajaa vuosi sitten tein päätöksen liikkua vähintään ½ tuntia/viisi kilometriä vähintään kolmesti viikossa. Tuo minimitavoite on pitänyt ja useimmilla viikoilla se on ylittynytkin. Ensimmäisten parin kuukauden aikana kävelin/pyöräilin noin sata kilometriä viikossa, joten syyskauden kuluessa kilometrejä kertyi kaiken kaikkiaan toistatuhatta. Kevätkaudella tahti ei ollut aivan sama, mutta useimmilla viikoilla liikuin edelleen vähintään 10km/päivä viitenä päivänä viikossa eli minimitavoite ylittyi.

Lisäsin viime kesän jälkeen liikkumistani, koska totesin, että se auttoi minua jaksamaan silloin, kun töissä oli kaikkein kiireisintä. Tekemisiä organisoimalla liikunnalle löytyi aikaa kiireen keskelläkin.  Kävelin tai pyöräilin työmatkat aina, kun se vain oli mahdollista. Saatoin tehdä lenkin varhain lauantai- tai sunnuntaiaamuna muun perheen vielä nukkuessa tai pojan treenien aikana tai käydä ruokakaupassa kävellen. Varsinaisten urheilusuoritusten ohella kuntoa voi ylläpitää hyötyliikunnalla, käyttämällä portaita hissin sijaan ja kävelemällä välimatkat aina, kun se matka, aikataulut ym. huomioiden on mahdollista. Loppujen lopuksi kyse ei ole niinkään siitä, onko liikunnalle aikaa kuin valinnoista ja vastuunottamisesta. Aikaa liikunnalle kyllä löytyy, jos on halua.

Esimerkkejä liikunnan avulla omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan huolehtivista löytyy myös valtakunnan politiikan huipulta. Eurooppaministeri Alexander Stubb käyttää liikuntaan seitsämän tuntia viikossa. Hän totesi tammikuussa Oulussa käydessään, ettei hän jaksaisi työssään, jollei pitäisi huolta kunnostaan. Myöskään jalkakivut ja se, ettei hän niiden vuoksi pysty juoksemaan, eivät ole olleet häelle liikunnan este, vaan niiden aikana hän on valmistautunut pyöräilykilpailuun. Kun halua löytyy, voi esteetkin kääntää haasteiksi.

Muutama päivä sitten Pikkukarhunkierrosta kiertäessäni minua vastaan tuli monia ikäihmisiä. He olivat lähteneet patikoimaan kuka sauvojen kanssa, kuka ilman sauvoja, kukin omaan tahtiinsa. Liikunta ei ole ainoastaan huippu-urheilua, vaan ennen kaikkea kuntoliikuntaa, jonka avulla itse kukin iästä yms. tekijöistä riippumatta voi pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan pysyäkseen kunnossa kaiken ikää.  Siispä ylös, ulos ja lenkille!

Aurinkoisin terveisin

Anna-Liisa

 PS. Terveyden edistämisellä liikunnan avulla on merkitystä myös kansantaloudellisesti, mutta sen pohdinta jääköön toiseen kertaan. Palaan aiheeseen myöhemmin.