Mitä me teimme ennen kuin oli internetti?

16.7.2011


Toissapäivänä ilmoittauduin yliopistoon jatko-opiskelijaksi ja tänään uusin kirjaston lainat, maksoin laskuja ja vaihdoin kuulumisia ystävien kanssa netin välityksellä.  Kaikki tuo hoitui kotona työpöydän ääreen istumalla, mikä sai minut miettimään, miten olisin hoitanut asiat vielä 1990-luvun alkupuolella. Lainojen uusinta olisi hoitunut menemällä yliopiston kirjastoon ja laskujen maksu käymällä pankin maksupäätteellä. Ystäville soittaminen aamuvarhaisella olisin jättänyt todennäköisesti väliin, kun en olisi voinut tietää, mihin aikaan he nousevat ylös lauantaisin.

Internetin ja myös sähköpostin käyttö on yleistynyt vasta viimeisten viidentoista vuoden aikana. Tuona aikana myös tavat tehdä asioita ovat muuttuneet ja yhä useammat asiat hoidetaan nykyisin verkossa. Kirjaston lainojen uusinnan ja maksun ohella voin varata verkon kautta ajan kampaajalle tai lääkärille tai tutustua ennen ostoksille lähtöäni liikkeen valikoimaan ja tarkistaa tuotteiden saatavuuden. Viimeisen parin vuoden aikana yhä useampi kokous on pidetty verkossa ja olen voinut kokoustaa eri puolilla Suomea olevien työkavereiden kanssa ilman, että kenenkään on täytynyt matkustaa tuntikausia osallistuakseen tunnin kokoukseen. Myös osa luennoistani on toteutettu verkossa niin, että kuulijat ovat olleet useammalla paikkakunnalla eri puolilla Suomea ja minä olen ollut joko Oulun tai Helsingin päässä.

1990-luvun alussa en käyttänyt työssäni nettiä, sähköpostia tai kännykkää. Tieto haettiin kirjoista, kirjeet lähetettiin postitse ja puhelut soitettiin lankapuhelimella. Kirjepostin perillemenoon saattoi mennä aikaa viikko, eikä tietyn henkilön tavoittaminen lankapuhelimitse ollut aina helppoa. Tänään nopein tapa hakea tietoa haluamastaan asiasta, on tehdä googlehaku. Nopein tapa tavoittaa ihminen on puolestaan kännykkä, josta olemme tavoitettavista olinpaikastamme riippumatta. Kun yhä useammat saavat myös sähköpostit kännykkäänsä, olemme tavoitettavissa aina ja kaikkialla. Jotta työ ei olisi ympärivuorokautista ja ympärivuotista, voi sähköpostien synkronoinnin toki katkaista ainakin loma-aikana.

Työskentely ja tiedonvälitys verkossa on yleistynyt parin viime vuosikymmenen aikana niin, että meillä on herkästi "kädetön olo", jos tietoverkot eivät jonakin päivänä toimi. Monien asioiden hoito on tänä päivänä ilman nettiä vaikeaa, jollei mahdotonta.  Mitäs me siis teimmekään, kun ei ollut internettiä? Olihan ne keinonsa silloinkin, mutta muuttuneessa tilanteessa ne eivät välttämättä enää toimi, ainakaan niin tehokkaasti kuin haluaisimme.

Vajaa vuosi sitten Taloussanomien artikkelissa kerrottiin, miten yritykset hyödyntävät sosiaalista mediaa arvioidessaan asiakkaitaan ja työntekijöitään ja miten sosiaalista mediaa hyödynnetään myös uusien työntekijöiden rekrytoinnissa. Sosiaalinen media voi parhaimmillaan olla tehokas organisaation tai yksilön osaamisen markkinoinnin väline. Olen itsekin löytänyt kirjoihini kirjoittajia facebookin kautta ja osa kirjahankkeista on saanut jopa alkunsa sosiaalisessa mediassa käydystä keskustelusta. Verkostot luovatkin mahdollisuuksia jollaisia ei 1990-luvun alussa olisi voinut kuvitellakaan. Välttämättä se ei tarkoita kaikkien kanssa kaikkialla olemista, mutta se tarkoittaa kohtaamisia verkossa. Se, ketä kukakin kohtaa ja miten, on itse kukasenkin omista intresseistä ja verkostoista kiinni. Tavataan verkossa:)

Terveisin

Anna-Liisa