Kouluterveydenhuolto

9.11.2011

Terveydenhuollon alalla puhutaan paljon terveyden edistämisestä. Valtakunnallisessa terveyden edistämisen toimenpideohjelmassa yhtenä alakohtana on lasten ja nuorten terveyden edistäminen. Sain muutama vuosi sitten osallistua kyseistä alakohtaa valmistelleen asiantuntijaryhmän toimintaan. Keskustelimme ryhmässä muun muassa kouluneuvolatoiminnan merkityksestä ennaltaehkäisevässä terveydenhoidossa, mahdollisten ongelmatilanteiden tunnistamisessa ja varhaisen tuen tarjoamisessa. Lasten terveyden edistämisessä on ennen muuta erilaisten riskitekijöiden tunnistamisessa ja tulevaisuuden terveysriskien ennaltaehkäisystä.

Kouluterveydenhoidon palveluiden saatavuus heikkeni huomattavasti 1990-luvun taitteessa. Heikennyksiä perusteltiin sillä, että vanhemmat voivat pyytää lapselleen terveystarkastusta tarvittaessa. Vanhempien valmiudet arvioida lasten terveydellisiä riskejä ja hoidon tarvetta ovat kuitenkin yleensä rajalliset. Myöskään opettajilla ei ole pääsääntöisesti edellytyksiä tunnistaa, milloin oppilaan oireilussa on kyse fyysisestä sairaudesta, sen sijaan että kyseessä olisi käyttäytymisen ongelma. 

Monet fyysiset sairaudet, kuten astma ja lapsuusiän diabetes, näkyvät lapsilla usein ensimmäiseksi levottomuutena, väsyneisyytenä, haluttomuutena lähteä kouluun jne. Kun oireilun fysiologista perustaa ei tunnisteta, saa lapsi turhaan negatiivista palautetta käyttäytymisestään. Pahimmassa tapauksessa voi lapsi voi myös leimautua häiriköksi. Tämä olisi vältettävissä, jos pahan olon taustalla olevat syyt tunnistettaisiin ajoissa.

Myös lapsen näön heikkeneminen saattaa jäädä nykytilanteessa huomaamatta. Asiaan puututaan usein vasta, kun lapsi alkaa oireilla näköongelmiaan päänsäryillä. Näissäkin tapauksissa päänsärkyjen syitä saatetaan hakea aivan muualta esim. jännittämisestä, perheessä tapahtuneista muutoksista jne., kun todellinen syy löytyisi aivan muualta.

Kouluterveydenhoidon heikennykset ovat jo vuosien ajan johtaneet toistuvasti myös siihen, ettei koulupäivän aikana loukkaantunut lapsi ole saanut apua kouluneuvolasta, vaan perheen on täytynyt  kääntyä asiassa terveyskeskuspäivystyksen puoleen koulupäivän jälkeen.

Kun erilaiset terveydelliset riskit jäävät huomaamatta, myös varhaisen tuen periaate jää toteutumatta. Karsiminen kouluterveydenhuollosta ja muista ennaltaehkäisevistä palveluista voi tuntua taloudellisesti perustellulta ratkaisulta lyhyellä aikavälillä. Se ei ole sitä pidemmällä aikavälillä. Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ja terveysneuvonnan laiminlyönnistä koituva lasku tulee myöhemmin kalliiksi ja sitä laskua maksavat jo nyt ne lapset ja nuoret, jotka eivät ole saaneet apua tarvitessaan. Tämä ei varmasti ole toivottava kehityssuunta. Tilannetta on pyritty jo korjaamaan asetusteitse, mutta vielä on tehtävää.

 

Terveisin

Anna-Liisa