Vaihtoehtoja vanhustenhuoltoon

6.9.2012

Vanhustenpalvelulakia koskevassa keskustelussa huomio kohdentui hoitajien määrän mitoitukseen. Pelkkä hoitajien määrän minimimitoitus ei kuitenkaan takaa hyvää hoitoa. Lain ydin on ikäihmisten oikeudessa saada palveluja omien tarpeidensa ja toiveidensa mukaisesti.

Hallitus hyväksyi budjettiriihen yhteydessä liitteen vanhuspalvelulain ja omaishoidon tukipalvelujen sisällöstä ja rahoituksesta. Ennen päätöksentekoa niin hallituksen neuvotteluissa kuin julkisessa keskustelussakin huomio kohdentui hoitajien määrän mitoitukseen. Lakiesityksessä esitettiin hoitajien määräksi vähintään 0,7 hoitajaa/vanhus. Onneksi järki voitti ja hoitajamitoitusta ei betonoitu. Tämä on hyvä asia monestakin syystä.

Hoitajien määrän minimimitoituksen kautta päähuomio vanhustenhuollossa olisi kohdentunut laitoshoitoon. Näin siitä huolimatta, että valtaosa vanhuksista haluaa asua kotonaan, jos heillä vain on siihen mahdollisuus. Toisaalta hoitajamäärän mitoitus olisi voinut nostaa kynnystä vanhusten laitossijoitukseen myös silloin, kun se on perusteltua. Jokainen laitoshoitoon otettu vanhus olisi lisännyt painetta uuden henkilöstön palkkaukseen riippumatta vanhusten hoidon ja hoivan tarpeista. Hoitajamäärän minimistä olisi voinut myös tulla maksimi. Tiukasti määritelty hoitajamäärän minimi ei olisi ottanut millään tavalla huomioon vanhusten hoitoisuutta, vaan kaikki vanhukset olisi asetettu samalle viivalle. Lain on oltava tasapainoinen kokonaisuus, jolla turvataan ikäihmisten oikeus tarpeen mukaisiin palveluihin.

Väestön ikääntyessä peruspalveluiden turvaaminen edellyttää uusia ja ennakkoluulottomia ratkaisuja.  Uudessa laissa kehittämisen painopiste on ennalta ehkäisevissä palveluissa ja kotipalveluissa. Myös Oulussa on suosittu jo vuosien ajan ikääntyvien kotona asumista ja kotihoitoa tukevia palveluita. Painopisteen valinnassa on kyse paitsi hoitokustannusten kasvun hillitsemisestä, myös ikäihmisten hyvinvoinnista huolehtimisesta. Jokaisen on hyvä asua kotona niin kauan kuin se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.  Tämä on myös useimpien ikäihmisten oman tahdon mukaista.

 

Ikääntyvien kotona asuminen edellyttää kuitenkin tuekseen muun muassa seuraavan kaltaisia asioita

  • Ikäihmisten palveluista täytyy tiedottaa. Pystyäkseen asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään, ikäihmiset tarvitsevat tietoa terveyspalveluista, hoito- ja liikuntamahdollisuuksista, sekä ennaltaehkäisevää terveysneuvontaa. Niiden avulla voidaan edistää ikäihmisen terveyttä ikääntymiseen liittyvät terveydelliset riskitekijät huomioiden.  
  • Ikäihmisten palvelut pitäisi koota yhden luukun periaatteella toimivaksi palvelupisteiksi. Ikäihmisillä olisi mahdollisuus saada palvelupisteiden kautta verenpaineen ja verensokerin mittaukset sekä sopia lääkkeiden annostelusta, sairaanhoitajan ja lääkärin kotikäynneistä ja muusta avusta. Palvelupisteen kautta ikäihmiset voisivat saada tarvittaessa myös lähetteen geriatrille tai muiden erikoislääkärien vastaanotoille. 
  • Myös ikääntyvien henkisestä hyvinvoinnista on huolehdittava. Ikääntyvien on helpompi säilyttää henkinen vireytensä, jos heillä on mahdollisuus osallistua viriketoimintaan ja tavata muita ihmisiä. Kaupungin roolina on ennen muuta puitteiden tarjoaminen toiminnalle esimerkiksi Aleksinkulman mallin mukaisesti. Itse toiminnan järjestämisessä ovat erilaiset kolmannen sektorin järjestöt, kansalaisopistot, palvelutalot ym. toimijat keskeisessä asemassa.
  • Omaishoitajien työtä on tuettava järjestämällä heille lepopäiviä ja ikäihmisille väliaikaisia hoitopaikkoja.

Ikääntyvän henkilön tai hänen omaishoitajansa voimien hiipuessa ikäihmisellä täytyy olla mahdollisuus päästä myös ympärivuorokautiseen hoitoon muutoinkin kuin pitkittyneen kriisin kautta. Hoitojärjestelyjen edellyttämät neuvonta- ja hakemuspalvelut täytyy saada yhdestä paikasta. Esimerkiksi yhden luukun periaatteella toimivat monipalvelupisteet olisivat sopivia paikkoja myös näille palveluille. Tavoitteena hoivapalvelujen järjestämisessä täytyy olla, että pitkäaikaispaikat sijaitsevat kohtuullisella etäisyydellä kotoa ja läheisistä. Hoitoon hakeutumisen esteenä ei saa olla se, että ikäihminen joutuisi pelkäämään joutuvansa jonnekin tuntemattomaan paikkaan, kauas sukulaisistaan ja tuttavistaan.  

 

Vanhuspalvelulaista käydyssä keskustelussa on usein esitetty väite, että Kokoomus olisi vastustanut vanhustenhoitoa ja lisähenkilöstöä.  Tämä väite ei pidä paikkaansa.  Vanhuspalvelulakiluonnos valmistui kokoomuslaisen ministeri Risikon johdolla eikä Kokoomus ole missään vaiheessa vastustanut lakia eikä vanhustenhuollon riittäviä resursseja.  Vanhuspalvelulain ydin on vanhusten oikeudessa saada monipuolisia palveluja, hoitoa ja hoivaa tarpeiden ja ikäihmisten omien toiveiden mukaisesti.  Tätä ei hoitajamitoitus takaa. Sen sijaan tarvitaan vaihtoehtoja. Tämä on myös kohtaamieni ikäihmisten ja vanhustenhuollon työntekijöiden tahto.

 

Terveisin

 

Anna-Liisa