Jokaisella lapsella on oikeus suojeluun

19.9.2012

Lastensuojelulain mukaan jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Kaikkien kohdalla tämä ei toteudu.

Pikkuvauva, jolle äiti juotti olutta, saadakseen vauvan nukkumaan. Toinen vauva, jonka päälakiaukileeseen äiti pisteli neuloja, saadakseen lapsensa hiljenemään. Laiminlyöty ja usein yksin kotiin jätetty puolivuotias, joka oli täysin ilmeetön eikä reagoinut ihmiskatseeseen. Pikkulapsi, jota vanhempi oli ottanut nilkoista kiinni ja hakannut lapsen päätä lämpöpatteriin. Pikku koululainen, jonka selässä oli palavalla tupakalla aiheutettuja palovammoja ja joka pälyili koko ajan ympärilleen aivan kuin hänellä olisi täytynyt olla silmät selässäkin, jottei kukaan hyökkää hänen kimppuunsa. Toinen alakoululainen, jonka kaula oli mustelmilla edellisiltana nukkumaanmenon yhteydessä aikuisten kanssa käydyn kamppailun tuloksena. Edeltävät ovat esimerkkejä vuosien varrella lukemistani, kuulemistani ja näkemistäni lasten pahoinpitelyistä. Pahoinpitelyistä, joiden kohteena on ollut pieni, puolustuskyvytön ja pahoinpitelijästään riippuvainen lapsi. Tilanteista, joiden tiedän olevan totta, vaikka en haluaisikaan asian olevan niin.

Lastensuojelulain mukaan jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Sosiaalihuolto on velvollinen ryhtymään toimiin, mikäli kasvuolot tai lapsen oma toiminta uhkaavat tavalla tai toisella lapsen terveyttä tai kehitystä.  Kaikkien lasten kohdalla oikeus erityiseen suojeluun ei toteudu. Heillä ei ole lähellään aikuista, joka suojelisi heitä, eikä tieto kotitilanteesta useinkaan saavuta sosiaalityöntekijöitä, jollei joku lapsen arjessa läsnä oleva kerro asiasta.  

Laki velvoittaa päivähoitajia, opettajia, nuorisotyöntekijöitä, terveydenhuollonhenkilöstöä ja muita lasten ja nuorten parissa toimivia viranomaisia tekemään lastensuojeluilmoituksen, mikäli he epäilevät lapsen olevan hoivan tarpeessa. Myös muut kuin viranomaistahot voivat tehdä ilmoituksen, vaikka laki ei velvoitakaan heitä siihen. Jo pelkkä epäily siitä, että kasvuolosuhteet tai lapsen tai nuoren oma toiminta vaarantavat hänen kasvunsa ja kehityksensä riittää ilmoituksen perusteeksi. Lastensuojelutarpeen perusteiden tutkinta on lastensuojelun tehtävä.

Kynnys lastensuojeluilmoituksen tekemiseen on usein korkea. Taustalla voi silloin olla epäilys perusteiden riittämättömyydestä, mutta myös pelko siitä, miten vanhemmat reagoivat tehtyyn ilmoitukseen. Kun ilmoittajana on viranomainen, vanhemmille kerrotaan kuka on tehnyt ilmoituksen, jolloin vanhemmat voivat uhata ilmoittajaa oikeustoimilla. Kokemusteni mukaan koulu on vain harvoin lastensuojeluilmoituksen tekijänä, vaikka epäily lapsen hoidon laiminlyönnistä tai pahoinpitelystä herää varmasti aiemmin koulussa kuin sosiaalihuollossa. Ilmoituksen tekemistä ei ainakaan helpota tietoisuus siitä, että sastamalalainen rehtori sai apulaisoikeuskanslerilta huomautuksen puututtuaan nuorten tupakointiin. Kynnys kouluajan ulkopuolella tapahtuneisiin ja oppilaan sijaan hänen vanhempiensa toimintaan liittyviin asioihin puuttumisessa on vielä korkeampi. Tämä ei kuitenkaan poista ilmoitusvelvollisuutta.

Kansanedustaja Kari Tolvanen ehdotti koulun toimimista kollektiivisesti lastensuojeluilmoituksen tekijänä. Käytännössä tähän on mahdollisuus jo nykyisellään. Ilmoituksen voi tehdä koulun oppilashuoltotyöryhmä sen jälkeen, kun huolta herättävistä asioista on keskusteltu ryhmässä. Ilmoituksen tekijänä voi olla myös koulukuraattori tai rehtori koulun edustajana. Pääasia on, että ilmoitus tehdään, silloin kun epäillään lapsen pahoinpitelyä tai lapsenhoidon laiminlyöntiä. Kynnystä ilmoituksen tekemiseen voidaan madaltaa myös antamalla opettajille tietoa lastensuojelulaista sekä opettajan oikeuksista ja velvollisuuksista.

Jokaisella lapsella on oikeus suojeluun ja heidän suojelemisensa on aikuisten tehtävä. Eri tilanteissa lastensuojeluilmoituksen tekemistä tai muita toimia mietittäessä ohjenuorana täytyy olla aina lapsen edun periaate; miten me aikuiset toimillamme turvaamme lapsen terveen ja tasapainoisen kasvun ja oikeuden avoimeen tulevaisuuteen. Lapsella on oikeus siihen.

”Ihmisen poikasella on ohut iho, ei karvaa, ei höyheniä, se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa…” (Helena Anhava)

 

Terveisin

Anna-Liisa