Miksi mukaan politiikkaan?

26.9.2012

Olen viime viikkoina saanut vastata toistuvasti kysymykseen, miksi lähdin mukaan politiikkaan. Vastaukseni on: miksipä ei. En ole koskaan pelännyt haasteita ja itseni laittamista likoon. Tämä pätee myös politiikantekoon.

Aiemmin tässä kuussa keskustelin ystävättäreni kanssa politiikasta ja siitä, miten ja miksi itse lähdin aikoinaan mukaan politiikkaan. Ystävättäreni kertoi, että myös häntä on kysytty kunnallisvaaliehdokkaaksi, mutta toistaiseksi hän on halunnut pysytellä politiikan ulkopuolella voidakseen olla vapaa. Tuo hänen toteamuksensa jäi mietityttämään minua.

En itse ole koskaan kokenut politiikassa mukana olemisen rajoittavan vapauttani. Tässä on käsittääkseni kyse siitä, etteivät tekemiseni eri elämänalueilla ole ristiriidassa keskenään. Poliittisessa vaikuttamisessa on monin osin kyse asioista joita tekisin, vaikken olisi mukana politiikassa. Itse asiassa teinkin niin jo vuosien ajan ennen politiikkaan mukaan lähtemistäni muun muassa ottamalla kantaa lakialoitteisiin ja kirjoittamalla asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Jopa väitöstutkimuksessani oltiin vastaväittäjän sanojen mukaan yhteiskuntapolitiikan ytimessä. Toisaalta edustamani puolueen arvomaailman täytyy vastata omaani. Tämä ei tarkoita, että kaikki tietyn puolueen kannattajat ajattelisivat kaikista asioista täsmälleen samalla tavoin. Vaikka joistakin asioista vallitsee puolueryhmän sisällä kohtuullisen suuri yksimielisyys ja asioista tehdään ryhmäpäätöksiä, painottavat samankin puolueen kannattajat myös eri asioita. En ole missään vaiheessa törmännyt siihen, että olisin poliittisen kantani vuoksi ollut pakotettu toimimaan tietyllä tavalla.

Oleminen mukana jossakin sellaisessa, mitä ei voisi itse allekirjoittaa, tuntuisi useimmista ihmisistä ahdistavalta. Tosin osasyynä tuohon ahdistukseen voisi olla myös se, ettei itse oikein tunne puolueen linjaa ja toimintatapoja, jolloin ne voisivat hyvinkin mietityttää. Toisaalta ristiriitaisia ajatuksia voi herättää se, että ulkopuoliset tekevät puolueen linjasta tulkintoja, jotka eivät pidä todellisuudessa paikkaansa. Itse olen joutunut tilanteeseen, jossa erään toisen puolueen edustaja kysyi, miten voin toimia Kokoomuksen linjan vastaisesti. Syynä kysymykseen oli kysyjän stereotyyppinen käsitys kokoomuslaisista ja Kokoomuksen harjoittamasta politiikasta. Tämän vuoksi hän luuli linjani olevan Kokoomuksen linjan vastainen, vaikka aloitteentekijät kyseisessä asiassa ja kaikki tiedonlähteeni olivat kokoomuslaisia. Kun tarkastelee maailmaa eriväristen linssien läpi, voi jopa faktatietojen uskominen olla vaikeaa. Tärkeintä tuossa tilanteessa olikin, että itse tiesin, mitä ajattelin asiasta ja mihin kantani perustui.

Toisessa viime viikkoina käymässäni keskustelussa minulta kysyttiin, mitä hyötyä minulle on siitä, että olen mukana politiikassa. Kysyjä kertoi arvostavansa itse vapaa-aikaa niin, ettei olisi valmis luopumaan siitä hoitaakseen yhteisiä asioita. Myös tämä näkökulma tuntui minusta varsin vieraalta. En koskaan ole ajatellut, että siitä täytyisi olla hyötyä minulle itselleni, jollei hyödyksi lasketa vaikuttamista niihin asioihin, joita pidän tärkeinä ja joihin haluan vaikuttaa.  Siksipä palaan jälleen arvoihin: mikä on minulle tärkeää ja miten näen maailman. Siitähän poliittisessa vaikuttamisessa loppujen lopuksi on kyse. Voinkin vastata kysymykseen siitä, miksi mukaan politiikkaan vastakysymyksellä: miksi en olisi tehnyt sitä?

Tässä vaiheessa joku saattaisi kysyä minulta, onko minulla hyvinkin ruusuinen kuva poliittisesta päätöksenteosta ja kuvittelenko kaiken sujuvan politiikassa kuin tanssi. Vaikka kukaan ei tätä kysymystä esittänytkään, vastaan silti että ei ole ja en kuvittele. Politiikassa mukana oleminen vaatii työn tekemistä ja itsensä likoon laittamista. Tämän tiedän eri luottamustehtävien kautta sekä seurattuani politiikassa mukana olevien elämää. Olipa kyse isommasta tai pienemmästä luottamustehtävästä, on tehtävään valitun oltava valmis perehtymään päätettäviin asioihin ja ottamaan niihin kantaa. Silti ajattelen, että miksipä ei. Olen valmis ottamaan haasteen vastaan ja hoitamaan yhteisiä asioita myös kaupunginvaltuutettuna. Minulla on tietoa, taitoa ja tahtoa, vaikuttaa asioihin, joita pidän tärkeinä. Tästä eteenpäin päätösvalta on äänestäjillä: sinä päätät kuka päättää yhteisistä asioistamme seuraavien neljän vuoden aikana. 

Terveisin

Anna-Liisa