Hyvä arki syntyy tavallisista asioista

6.1.2013

Ihan tavallisia asioita on pohdittu presidentti Sauli Niinistön aloitteesta
Ihan tavallisia asioita on pohdittu presidentti Sauli Niinistön aloitteesta

Syyskuun alussa julkistettiin tasavallan presidentti Sauli Niinistön asettaman asiantuntijaryhmän työn pohjalta syntyneet Ihan tavallisia asioita -nettisivut. Sivustolle oli koottu ihan tavallisia ja arkisia asioita, joilla voidaan ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Monet aiheen tiimoilta lehdissä ja nettisivuilla julkaistuista puheenvuoroista olivat kriittisiä. Monet niistä ärsyttivät minua. Tähän oli montakin syytä.

Ihan tavallisia asioita kritisoitiin muun muassa sen perusteella, että niissä keskityttiin nimenmukaisesti tavallisiin asioihin, sen sijaan että olisi puututtu yhteiskunnan rakenteisiin ja resursseihin. Kritisoijat peräänkuuluttivat muun muassa tuloerojen kaventamista sekä niin työllisyyden ja opiskelumahdollisuuksien kuin terveys-, päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantamista.

En kiistä, ettei syrjäytymiskeskustelussa usein olisi kyse näihin asioihin liittyvistä hyvinvointipuutteista.  Kritisoijat näyttävät kuitenkin unohtaneen, että lainsäädäntöä ja valtion budjettia koskevat päätökset tehdään eduskunnassa ja hallituksessa, eivätkä ne kuulu presidentin toimivaltaan. Lakeja ja eri hallinnonalojen resursseja koskevien esitysten tekemisessä olisikin ollut kyse lähinnä hurskaista toiveista ja asian käsittely olisi loppujen lopuksi pitänyt palauttaa sinne, minne se kuuluu. Tuossa tilanteessa olisi varmasti käyty keskustelua myös siitä, miksi presidentti puuttuu asioihin, joista päättäminen on jonkun muun tehtävä.

Se, että kritisoijat eivät tuntuneet perehtyneen asiaan kunnolla näkyi myös siinä, että he peräänkuuluttivat arjen asiantuntijoiden kuulemista.  Jäikö heiltä huomaamatta, että asetettu asiantuntijaryhmä koostui juuri näistä arjen asiantuntijoista? Työryhmässä oli mukana muun muassa sosiaalityöntekijöitä, etsivän nuorisotyöntekijöitä, oppilaitosten edustajia ja poliiseja, toisin sanoen ihmisiä, jotka tekevät työtä nuorten parissa ruohonjuuritasolla. Lisäksi kampanjan aikana kuultiin nuorten vanhempien ja nuorten omia mielipiteitä. Nämäkään ryhmät eivät koostuneet mistään todellisuudesta vieraantuneista hyväosaisista, kuten kampanjaan kohdistuneen kritiikin perusteella voisi olettaa.  

Yksi Ihan tavallisia asioita vastaan esitetyn kritiikin kärjistä oli väite siitä, että Ihan tavallisista asioista puhuttaessa sivuutetaan oikeasti syrjäytyneet. Työryhmän esitystä pidettiin pinnallisena hyväosaisten perheiden kasvatusniksikokoelmana. Kritisoijilla näyttivätkin korjaava työ ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy menneen sekaisin. He näyttivät unohtaneen myös sen, että ajoissa annettu apu on tehokkainta.

Hyvä arki syntyy Ihan tavallisista asioista, jotka toteutuessaan ovat parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Kyse on ennen muuta lähiyhteisön tuesta ja ihan tavallisista asioista yhteiskunnan tuen tullessa useimmiten enemmän tai vähemmän jälkijunassa. Siinä ei ole kyse yhteiskunnan palvelujen ja lähiyhteisössä tehtävien tavallisten asioiden vastakkainasettelusta, vaan siitä mikä on olennaista. Mitä ovat ne ihan tavalliset arjen asiat, joita jokainen lapsi ja nuori yhteiskuntaluokasta riippumatta tarvitsee voidakseen hyvin? Kaikkein kipeimmin näitä asioita tarvitsevat ne lapset ja nuoret, jotka ovat syrjäytymisvaarassa ja joille nämä asiat eivät ole mitenkään itsestäänselvyyksiä. Siksi niistä pitää puhua ja herättää keskustelua niistä.

Parhaiten erilaisista ongelmatilanteista selviytyvät edelleen ne lapset ja nuoret, jotka saavat lähiyhteisöltään tukea. Palvelun tarjoaminen palvelun päälle sen sijaan lisää riippuvuutta palveluista ja se voi jo sinällään vauhdittaa syrjäytymiskierrettä. Aina ei riitä, vaikka yhteiskunnan palvelujärjestelmä auttaisi lasta, nuorta ja/tai perhettä kaksin käsin.

Välittämistä ei voi ulkoistaa, eikä yhteiskunnan palvelujärjestelmä voi korvata lähiyhteisön tukea. Sen sijaan se voi tukea perheitä niiden kasvatustehtävässä. Tämän voin lasten ja nuorten syrjäytymisen tutkijana ja yli neljännesvuosisadan aikana erityistä tukea tarvitsevien nuorten parissa toimineena allekirjoittaa. Saman ovat viime kuukausina todenneet useat lasten ja nuorten hyvinvoinnin korkeantason asiantuntijat.

Ihan tavallisiin asioihin kohdistunutta kritiikkiä kohdatessani en voinutkaan välttyä ajatukselta, että kritiikki kohdistui asian sijaan siihen, että kritisoijien mielestä sen oli nostanut esille väärä taho. Kun aloitteen tekijänä arvokeskustelussa oli Kokoomustaustainen tasavallan presidentti, tarkastelivat kritisoijat koko kampanjaa tietyn väristen linssien läpi. Näin tehdyt tulkinnat olivat jo valmiiksi värittyneitä. Tästä lähtökohdasta oli ja on vaikea löytää yksimielisyyttä niistä keinoista, joilla voidaan ehkäistä syrjäytymistä.

Toisaalta kriittiset puheenvuorot ovat osaltaan kirvoittaneet keskustelua siitä, mikä onkaan olennaista ja mistä hyvä arki syntyy. Kyse on ihan tavallisista asioista, joita tarvitsevat hyväosaisten lapset, mutta ennen muuta ne lapset ja nuoret, joille nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä.  

Terveisin

Anna-Liisa

 

Blogiteksti on julkaistu myös Uuden Suomen Puheenvuoroja  sekä Oulun Kaiku.fi sivustoilla