Minä, minä

17.6.2013

Viime aikoina olen joutunut ihmettelemään niin monien jalankulkijoiden, pyöräilijöiden kuin autoilijoidenkin liikennekäyttäytymistä. Osa teiden ritareista ja prinsessoista tuntuu ajattelevan, etteivät liikennesäännöt koske heitä. Tai ehkä he eivät lainkaan ajattele asiaa ja huomaa vaarantilanteita, joita käyttäytymisellään aiheuttavat niin itselleen kuin myös muille.

Osan teidenkäyttäjistä toiminta tuntuu monesti itsekkäältä. Kaksi henkilöä on pysähtynyt keskelle pyörätein risteystä, joka sijaitsee paitsi ylämäessä myös mutkassa, eikä heidän ohitsensa tahdo päästä pyörällä kummaltakaan puolelta. Jalankulkija kulkee kapeahkolla kevyenliikenteenväylällä keskellä tietä, niin että häntä on vaikea ohittaa. Vastaavan tilanteen aiheuttavat rinnakkain kävelevät tai pyöräilevät, jotka valloittavat koko tien niin, että heistä on vaikea päästä ohi, oli sitten kyse vastaantulijasta tai ohitse pyrkivästä. Vaaratilanteen aiheuttaa myös pyöräilijä, joka kääntyy käsimerkkiä näyttämättä yllättäen vasemmalle, jolloin yhteentörmäys takaa tulevan kanssa on lähellä – tai takaa tuleva joutuu törmäyksen välttääkseen pysähtymään. Tilannetta pahentaa, jos käännös tehdään välittömästi tienylityksen jälkeen, jolloin takaa tuleva joutuu tekemään äkkipysähdyksen ajoradalla. Oma lukunsa ovat autoilijat, jotka suojatietä lähestyessään painavat kaasua, vaikka suojatiellä on jalankulkija tai jatkavat matkaansa suojatien eteen pysähtyneestä autosta välittämättä.  Autolla jonossa ajettaessa joillakin autoilijoilla on puolestaan taipumus roikkua edellä ajavan puskurissa. Edellä ajavana siinä ei voi kuin toivoa, ettei joudu itse pysähtymään äkisti. Listaan voisi vielä lisätä moottoritiellä ja muillakin teillä ylinopeutta paahtavat ja ohituksillaan vaaratilanteita aiheuttavat autoilijat.

 Edellä olevat ovat esimerkkejä tänä kesänä liikenteessä havaitsemistani vaaratilanteista. Noissa tilanteissa olen joutunut kerta toisensa jälkeen miettimään, onko liikennekäyttäytyminen yksi yksilökeskeisen minä-minä kulttuurin ilmentymä. Ajattelevatko nuo teiden ritarit ja prinsessat, etteivät liikennesäännöt koske heitä tai ei niistä tarvitse välittää - ainakaan silloin kun poliisi ei satu olemaan näkemässä? Tai onko liikennesääntöjen tuntemus heikentynyt? Ainakaan liikennesäännönmuutos, jonka mukaan pyörätien jatkuessa ajoradan yli, pyöräilijä on väistämisvelvollinen, ei tunnu olevan kaikille pyöräilijöille tuttu. Tähän johtopäätökseen olen tullut. kun olen seurannut pyöräilijöitä, jotka lähestyvät autotietä tuhatta ja sataa vailla pienintäkään aietta pysähtyä. Pysähtymisaietta ei ole välttämättä myöskään kohdalle osuvalla autoilijalla. Entä muut tiellä liikkujat ja heidän ottamisensa huomioon?  

Liikennesäännöt koskevat kaikkia ja ne ovat olemassa yhteiseksi turvallisuudeksi. Niiden tehtävänä on varmistaa kunkin tienkäyttäjän oma ja muiden turvallisuus ja minimoida vaaratilanteet liikenteessä. Niiden merkitys kasvaa sen myötä, mitä enemmän liikenteessä on ihmisiä. Olisikohan paikallaan kerrata liikennesääntöjä ja miettiä myös sitä, miten liikennekäyttäytymisemme vaikuttaa muihin? Oletko vain minä, minä vai otatko myös muut huomioon teillä liikkuessasi?  Turvallista kesää kaikille teillä liikkujille!

 

Terveisin

 

Anna-Liisa