Mistä luottamus rakentuu?

7.7.2014

Viime aikoina olen pohtinut toistuvasti luottamusta. Mistä luottamus rakentuu ja miten se näyttäytyy luottamustehtävissä? Pohdintaan ovat antaneet aihetta niin omat valintani eri vaaleissa kuin myös  luottamushenkilöiden toiminnan seuraaminen. Osaan luottamushenkilöistä tai sellaisiksi pyrkivistä olen kokenut voivani luottaa, osaan en.

Luottamus syntyy kohtaamisissa. Ainakin minussa luottamusta herättää, jos päättäjä jo ensi kohtaamisessa osoittaa olevansa aidosti kiinnostunut yhteisistä asioista sen sijaan, että hän ajaisi vain omaa etuaan. Tämä näkyy muiden kuuntelemisena ja lupauksena perehtyä asiaan, mutta myös asioihin tarttumisena ja tekoina asiantilojen muuttamiseksi. Siihen ei riitä toiminta vaalikampanjan aikana, vaan myös vaalien jälkeen ja silloinkin, kun ei ole itse ehdolla.

Minulle on tärkeää myös se, että  luottamustehtävissä toimivan sanat ja teot vastaavat toisiaan ja hän ei katso olevansa lain ja sovittujen toimintatapojen yläpuolella. Yksittäisessä sanotusta poikkeamisessa tai rikkeessä voi olla kyse ajattelemattomuudesta. Toistuvat poikkeamat ja rikkeet sen sijaan kertovat vähintäänkin arvostelukyvyn puutteesta.  Ristiriita voi syntyä jo siitä, etteivät puhujan sanat ja kehonkieli vastaa toisiaan. Tätä ristiriitaa vahvistaa edelleen, jos en ole ollut aiemminkaan täysin vakuuttunut puhujan luotettavuudesta.

Vaalien alla osa ehdokkaista antaa sata hyvää ja kaunista lupausta. Tärkeää on kuitenkin myös pitää antamansa lupaukset - ja jättää antamatta vain ääntenkalastelumielessä tehdyt lupaukset, joita ei aio tai voi pitää. Koskaan ei kannata luvata viedä eteenpäin asiaa, jonka takana ei itse aidosti ole. Noissa tilanteissa voi luvata korkeintaan perehtyä asiaan, sillä oma kanta voi perustua myös siihen, ettei tunne asiaa riittävän hyvin ja monipuolisesti. Kukaan ei voi olla asiantuntija kaikissa asioissa eikä sellaista kannata edes esittää.

Tulevana syksynä ovat seurakuntavaalit ja ensi keväänä eduskuntavaalit. Niissä niin minä kuin muutkin äänioikeutetut joudumme jälleen pohtimaan, kuka on ehdokkaamme ja ketä pidämme sopivana luottamustehtävään. Minä korostan omissa äänestyspäätöksissäni luotettavuutta. Luottamushenkilö ei edusta vain itseään vaan myös äänestäjiään. Luottamus rakentuu ja sitä ylläpidetään kohtaamisissa ja teoissa - eikä siinä riitä, mitä tekee vaalikampanjan aikana, vaan oleellista on, mitä tapahtuu vaalien välillä ja silloinkin, kun ei itse ole ehdokkaana.

 

Kesäisin terveisin

Anna-Liisa