Pitäisikö ammattikorkeakoulu ja yliopisto yhdistää?

8.2.2015

Opetusministeri Krista Kiuru (sd) arvioi reilu viikko sitten, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa pohditaan, miten ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen toimintoja voitaisiin yhdistää. Näin siitä huolimatta, että puolueen puheenjohtajien tentissä ainoastaan kristillisdemokraattien puheenjohtaja kannatti duaalimallin purkua ja useampi ammattiliitto on ottanut kantaa duaalimallin säilyttämisen puolesta.  Myöskään minä sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa opettaneena en kannata duaalimallin purkua. 

Korkeakoulutuksen duaalimallissa ammattikorkeakoululla ja yliopistolla on omat toisistaan poikkeavat profiilinsa ja tehtävänsä. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on ammatillisten asiantuntijoiden tuottaminen työelämän tarpeisiin ja alueellinen kehittäminen yhteistyössä yritysten kanssa. Yliopistoissa puolestaan painotetaan tieteelliseen tietoon pohjautuvaa akateemista koulutusta ja perustutkimusta. Myös opiskelijoiden orientaatio on ammattikorkeakoulussa erilainen kuin yliopistossa. Ammattikorkeakouluopiskelijat suuntautuvat usein enemmän käytäntöön, kun yliopisto-opiskelijoilla painottuu teoreettinen orientaatio. Jako on luonnollisesti pelkistävä, mutta se kuvaan hyvin ammattikorkeakoulun ja yliopiston eroavuuksia ja sitä, miten eri tavoin suuntautuvat korkeakoulut täydentävät toisiaan.

Yhtenä vaihtoehtona nykyiselle duaalimallille on väläytelty mallia, jossa korkeakouluja säätelisi yksi laki kahden sijaan. Myös tämä malli on korkeakoulujen nykytilanne huomioiden ongelmallinen. Yliopistolain edellisestä uudistuksesta on aikaa vain viisi vuotta ja uusi ammattikorkeakoululaki tuli voimaan vasta reilu kuukausi sitten. Lainsäädännön uudistus merkitsisikin muutoksia korkeakoulujen toimintaa säätelevään säädöspohjaan ennen kuin edellisiäkään on ennätetty käydä kunnolla läpi. 

Rakenteellisilla muutoksilla haetaan säästöjä. Niitä on haettu myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (KESU 2011–2016) linjauksilla. Suunnitelmassa esitetään muun muassa, että korkeakouluista tulee muodostaa laajempia yksikköjä, jotka ovat profiloituneet aiempaa selkeämmin. Näitä muutoksia korkeakoulukentässä on jo tehty. Tämän lisäksi kehittämissuunnitelmaan sisältyy esityksiä korkeakoulujen välisen yhteistyön alueellisesta tiivistämisestä muun muassa Lapissa.   

Duaalimallin purkupuheiden sijaan nyt on aika antaa korkeakouluille aikaa jo tehtyjen ja sovittujen uudistusten käytäntöön saamiseen koko laajuudessaan. Näihin suunnitelmiin sisältyy muun muassa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyön kehittäminen ja synergiaetujen hakeminen tätä kautta.  

Jo tehtyjen tai sovittujen uudistusten kustannusvaikutukset ovat nähtävissä kokonaisuudessaan vasta hieman pidemmällä aikavälillä. Korkeakoulu-uudistus kokonaisuudessaan on tarkoitus arvioida kansainvälisesti vuonna 2020.

Terveisin Anna-Liisa