Mielikuvien politiikkaa

7.4.2015

Politiikkaan liittyy vahvoja mielikuvia siitä, millaisia tietyn puolueen kannattajat ovat. Nämä mielikuvat ovat kuitenkin jännitteisiä Jotkut esimerkiksi pitävät kaikkia kokoomuslaisia hyvätuloisina. Merkittävä osa puolueen jäsenistöstä on kuitenkin aivan tavallisia palkansaajia, kuten opettajia, myyjiä, sairaanhoitajia, leipureita, sosiaalityöntekijöitä, kokkeja tai työvoimaneuvojia.  Myöskään opiskelijat ja eläkeläiset eivät ainakaan pääsääntöisesti kuulu kaikkein hyvätuloisimpiin. Ehkäpä Kokoomuksen työväen presidentti ja työnaisia ja työmiehiä kampanjoissa on ollut ainakin osin kyse vastareaktiosta puolueeseen ja sen kannattajiin liitettyihin vääriin mielikuviin.

Tulotason sijaan poliittisessa suuntautumisessa on kyse arvovalinnoista. Nekin voidaan kuitenkin nähdä eri tavoin riippuen siitä, minkäväristen linssien läpi kukin maailmaa katsoo. Esimerkiksi kokoomuksen talouspolitiikka voi näyttää punaisten linssien läpi saituruudelta, kun siinä on sinivalkoisten linssien läpi katsottuna kyse vastuullisesta talouspolitiikasta. Vastaavasti vastuun omasta ja läheisten hyvinvoinnista korostaminen voidaan tulkita kokoomusaatteeseen nähden oppositiossa olevien joukossa välinpitämättömyytenä. Näin siitä huolimatta, että aiemmin perheessä toteutettujen toimintojen siirtyminen kodin ulkopuolella palkkatyönä hoidettaviksi ei ole ainakaan kaikin osin lisännyt hyvinvointia, pikemminkin päinvastoin. Välittämistä ei voi ulkoistaa, eikä ihmistä kohdata kokonaisvaltaisesti sirpaleisessa palvelujärjestelmässä.

Kolmas väärä mielikuva, johon olen vaalikentillä kierrellessäni törmännyt, on näkemys siitä, ettei yksittäinen poliitikko voi vaikuttaa Kokoomuksessa, vaan puoluejohto sanelee, miten asiat hoidetaan.  Itse en ole missään vaiheessa kokenut olevani, enkä suostuisi olemaan pelkkä kumileimasin. Poliittiseen päätöksentekoon toki kuuluu, että päätettävistä asioista keskustellaan etukäteen.  Asiasta keskusteltaessa edustajat voivat ilmoittaa ryhmän kannasta eriävän kantansa ja myös äänestää tämän kantansa mukaisesti. Yksilö voi myös vaikuttaa yhteisten päätösten suuntaan, kun itsellä on selkeä ja perusteltu käsitys siitä, miten asiasta tulisi päättää.  Mitä vahvempia perusteluja omalla näkemyksellä on, sitä helpompi on päästä asiasta yksimielisyyteen muiden kanssa – myös yli puoluerajojen.

Olen viime vuosina toiminut Kokoomuksen edustajana Naisjärjestöt yhteistyössä Nytkis ry:ssä. Viime eduskuntavaalien aikana valmistelin Nytkisin puolesta puolueiden yhteisen julkilausuman. Myös tuossa yhteydessä törmäsin toisen puolueen edustajan ennakkoluuloihin, hänen kysellessään, miten voin toimia omaa puoluettani ja sen linjauksia vastaan. Näkemys pohjautui puhtaasti siihen, että vastakkaista poliittista kantaa edustava ajatteli, ettei Kokoomuksen linja voisi olla sama kuin hänen omansa. Julkilausumaa laatiessani käyttämäni keskeiset lähteet olivat kuitenkin kokoomuslaisia ja aihetta käsiteltiin myös Kokoomuksen hallitusohjelmassa. Loppujen lopuksi seitsemän puolueen naiseduskuntavaaliehdokkaat allekirjoittivat julkilausuman ja lähtivät allekirjoituksellaan puoluekannasta riippumatta ajamaan yhteistä asiaa.

Viime viikkoina vaalikentillä kiertäessäni olen ollut toistuvasti tilanteissa, joissa vaalipaneelissa tai muutoin käydyssä keskustelussa jonkin toisen puolueen edustaja on yhtynyt kannanottoihini. Näiden kokemusten myötä olen pohtinut, miksi politiikka näyttäytyy usein julkisuudessa toisen puolueen edustajien mollaamisena. Usein siinä on kyse mollaajan omista tulkinnoista ja toimimisesta mielikuvien varassa, vaikka tosiasioiden tulisi olla ratkaisevia. Liian vähälle huomiolle jää usein myös se, että yksikään poliitikko tai puolue ei päätä asioista yksin, vaan asioissa päästään eteenpäin nimenomaan silloin, kun eri puolueet tekevät päätöksenteossa yhteistyötä.

Suomen taloudellinen tilanne ja monet muut asiat edellyttävät päätöksiä. Niitä täytyy pystyä tekemään, eikä puolueiden välinen kilpailu saa haitata myöskään asioiden kunnollista valmistelua. Eri puolueille eri asiat ovat tärkeitä ja puolueet myös painottavat päätöksenteossa eri asioita. Eriävät mielipiteet eivät silti saa olla politiikan keskiössä, vaan pikemmin se, mitä asioille voidaan tehdä yhdessä.

 

Terveisin

 

Anna-Liisa