9.11.2025
Olen työskennellyt kymmenen vuoden aikana ensin Suomen kuntamäärältään suurimman TYP-verkoston ja tämän vuoden alusta kahden TYM-verkoston verkostopäällikkönä. Tänä aikana olen nähnyt, kuinka monialainen yhteistoiminta voi tukea yksilöä, mutta myös sen kuinka yhteistyö voi jäädä rinnakkain toimimiseksi. Tässä blogitekstissä pohdin, mitä aito monialaisuus työllistymisen edistämisessä tarkoittaa, miksi sitä tarvitaan.
Moni asiakas kohtaa palvelujärjestelmän, joka ei näyttäydy kokonaisuutena vaan hajanaisena verkostona. Palveluja on tarjolla, mutta ne sijaitsevat eri organisaatioissa ja osoitteissa ja toimivat eri logiikoilla.
Mielenterveyden kokemusasiantuntija kuvasi, kuinka vakavan masennuksen myötä hän asioi kolmen vuoden aikana yli kolmessakymmenessä organisaatiossa ja tapasi sata eri ammattilaista. Jokaisella oli oma näkemyksensä siitä, mitä hän tarvitsi: yksi kehotti lepäämään, toinen ulkoilemaan, kolmas pesemään pyykkiä, neljäs lukemaan lehtiä kirjastossa. Uupuneena hän ajatteli, etteivät vuorokauden tunnit riittäisi toteuttamaan kaikkea, mitä katsottiin olevan hyväksi. Rasittavaa oli myös se, että jokaisessa paikassa piti aloittaa alusta ja kertoa kuka on, miksi on tullut ja mitä on jo käynyt läpi. Kun aika kului samojen asioiden toisteluun, ei päästy asian ytimeen eikä eteenpäin.
Sirpaleisuus voi johtaa päällekkäisiin toimenpiteisiin, ristiriitaisiin tavoitteisiin. Asiakas voi jäädä yksin kokoamaan palapeliä, jonka pitäisi olla yhteinen eri ammattilaisten kanssa. Monialainen yhteistoiminta ja palveluiden yhteensovittaminen ei ole vain tehokkuutta. Se on inhimillisyyttä. Se on vastaus järjestelmän pirstaleisuuteen ja asiakkaan tarpeeseen tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä.
Kun palvelut pysyvät erillisinä palasina, asiakas jää kokoamaan kokonaisuutta yksin.
Moniammatillisuudesta puhutaan usein organisaation sisäisen yhteistyön näkökulmasta. Tällöin eri ammattiryhmät – esimerkiksi sosiaalityöntekijät, kuntoutuksen asiantuntijat ja työvoimaviranomaiset – tuovat oman osaamisensa ja näkökulmansa yhteisen asiakkaan tilanteeseen. Tämä voi mahdollistaa arvokkaan rinnakkaisen asiantuntemuksen, jossa kukin tarkastelee asiakkaan tilannetta omasta roolistaan käsin.
Organisaatioiden välisessä yhteistyössä moniammatillisuus voi kuitenkin kaventua organisaatio- ja tehtävänimikekeskeisyydeksi. Yhteistyö voi rakentua oletukselle, että työvoimapalveluista voivat puhua vain työvoimaviranomaisina toimivat ammattilaiset, ja sosiaalipalveluista vain sosiaalialan ammattilaiset. Tämä voi johtaa siihen, että asiantuntijat eivät uskalla tai saa ylittää oman sektorinsa rajoja, vaikka asiakkaan tilanne sitä edellyttäisi.
Organisaatiokeskeisyys voi näkyä myös siinä, että ammattilainen kyseenalaistaa asiakkaan monialaisen palvelun tarpeen, jos oman organisaation palvelut eivät ole juuri sillä hetkellä saatavilla tai oikea-aikaisia. Tällöin palvelujen yhteensovittaminen voi kariutua, vaikka asiakkaan tilanne vaatisi kokonaisvaltaista tukea. Moniammatillisuus voi myös kaventua, jos oman organisaation palveluja suljetaan yhteistyön ulkopuolelle, vaikka niissä olisi kyse palveluista, jotka voisivat nivoutua osaksi yhteistä polkua.
Kun moniammatillisuus rakentuu rakenteista eikä yhteisestä ymmärryksestä, vaarana on, että asiakas jää yhteistyön ulkopuolelle. Aidon monialaisuuden tavoittelu vaatii rajojen ylittämistä, sektorikeskeisyyden kyseenalaistamista ja yhteisen kielen rakentamista – asiakkaan parhaaksi.
Monialainen yhteistoiminta syntyy, kun sosiaali- ja terveyspalvelut, kuntoutus ja työvoimapalvelut eivät vain kohtaa – vaan rakentavat yhteistä ymmärrystä asiakkaan parhaaksi.
Aito monialaisuus syntyy, kun eri toimijat eivät vain kohtaa, vaan kuuntelevat, oppivat ja toimivat yhdessä. Se ei ole vain rakenteellista yhteistyötä, vaan yhteistä ymmärrystä asiakkaan tilanteesta, toiveista ja mahdollisuuksista.
Monialaisuus tarkoittaa, että työvoimaviranomainen, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kuntoutuspalvelut eivät toimi omissa siiloissaan, vaan muodostavat yhteisen toimija- ja kehittämisverkoston. Se vaatii aikaa, luottamusta ja dialogia – mutta se mahdollistaa polkuja, jotka kantavat.
Eräs asiakas, jolla oli pitkäaikaisia mielenterveyden haasteita ja katkonainen koulutuspolku, oli jäänyt vuosiksi työelämän ulkopuolelle. Hänen tilanteensa oli tuttu monille toimijoille, mutta kukaan ei yksin pystynyt tarjoamaan ratkaisua työllistymisen haasteisiin.
Moniammatillisesti hänelle oli tarjottu tukitoimia, mutta ne olivat jääneet toisistaan irrallisiksi. Vasta kun monialainen verkosto kokoontui saman pöydän ääreen – ei vain koordinoimaan, vaan kuuntelemaan ja rakentamaan yhteistä ymmärrystä – alkoi tapahtua.
Yhdessä sovitettiin kuntoutuksen aikataulu, työpajajakso ja sosiaalisen tuen muodot. Asiakas oli mukana suunnittelussa, ja hänen toiveensa otettiin vakavasti. Lopputuloksena syntyi polku, joka johti tuettuun työhön ja myöhemmin avoimille työmarkkinoille.
Kyse ei ollut vain työllistymisen tukemisesta – vaan aidosta monialaisuudesta. Siitä, mitä tapahtuu, kun eri toimijat eivät vain toimi rinnakkain, vaan yhdessä.
Monialaisuus syntyy, kun asiakasymmärrys yhdistää eri toimijat yhteiseen tavoitteeseen ja dialogiin
Monialainen yhteistyö ei ole vain toimenpiteitä. Se on yhteinen matka kohti vaikuttavaa työllistymisen tukea
Monialainen yhteistoiminta ei synny vain rakenteista, vaan yhteisestä ymmärryksestä. Kun rakennamme luottamusta, yhteistä kieltä ja jaettua tavoitetta, rakennamme myös polkuja, jotka kantavat. Se on vastaus sirpaleiseen järjestelmään sekä kutsu toimimiseen yhdessä ja ihmisen näkemiseen kokonaisena.
Y-tunnus 3094291-2
