Lapsen hätään on saatava apua

Kaleva. Lukijan sivu. 20.8.2008

 

Sunnuntaina 17.8 Kalevan Lukijan sivulla äiti kertoi hädästään oman lapsensa puolesta. Kirjoitus pysäytti minut miettimään, miksi avun saaminen on joskus niin vaikeaa. Miksi apua hakevaa lasta, nuorta ja perhettä pompotellaan ammattilaiselta toiselle ja he jäävät vielä sen jälkeenkin ilman apua?

 

Ymmärrän hyvin vanhempien hädän. Vanhemmille on kaikkein vaikeinta katsoa oman lapsen pahaa oloa silloin, kun he eivät tiedä mistä on kyse, ja miten he voisivat auttaa lasta. Viikkokin tuntuu tuolloin liian pitkältä ajalta, saati kymmenen vuotta. Äidin kirjoituksen perusteella myös eri asiantuntijat ovat olleet kyseisen lapsen tilanteessa varsin neuvottomia.  Kun syytä lapsen oirehdintaan ei ole löytynyt, on asiantuntija toisensa jälkeen ohjannut perheen seuraavalle toivoen, että tämä voisi auttaa. Näin ei ole kuitenkaan käynyt.

 

Syiden löytäminen lasten oirehdintaan ja oireiden diagnosointi ei ole aina helppoa. Epäselvissä tapauksissa diagnoosien antamista voidaan myös vältellä peläten niiden lyövän lapsiin turhia leimoja. Asian kääntöpuolena on avun saamisen vaikeus. Kun lapsille tarjottavat erityiset tukitoimet perustuvat ensisijassa erilaisiin diagnooseihin, voi ilman diagnoosia jäävä lapsi jäädä myös ilman apua. Myös ilman apua jäämisellä on vaikutuksensa lapseen ja hänen kehitykseensä.

 

Diagnoosit eivät saisikaan olla avun saamisen välttämätön ehto lapsella, jolla on paha olla. Niiden sijaan lähtisin liikkeelle lapsen avun tarpeesta. Avainasemassa sen tunnistamisessa ovat hänen kanssaan arjessa toimivat lähikasvattajat eli vanhemmat, päivähoidon henkilöstö ja opettajat. Heillä on arjen kokemuksiin ja lapsen tuntemiseen pohjautuvaa tietoa, jota ei ole mahdollista saada asiantuntijoiden vastaanotoilla.

 

Kun lasta, nuorta ja perhettä pompotellaan asiantuntijalta toiselle, kukin heistä tarkastelee tilannetta oman asiantuntijuusalueensa kautta. Mikäli yhteistyö eri toimijoiden väliltä puuttuu, jää lapsen tilanteesta muodostuva kuva pirstaleiseksi eikä kenelläkään ole siitä kokonaiskäsitystä. Peräänkuuluttaisinkin moniammatillisen yhteistyön merkitystä. Sen ohella korostaisin perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä lapsen hätään vastattaessa.

 

Lapsi, joka ei saa pahasta olostaan huolimatta apua, on jätetty heitteille. Näin ei saisi olla yhdenkään lapsen kohdalla. Vanhempien kertomus kymmenen vuotta kestäneestä taistelusta lapsensa puolesta koskettikin minua. En voi ottaa kantaa, miten kyseisessä yksittäistapauksessa olisi pitänyt toimia tai mistä lapsi olisi voinut saada apua.

 

Omalta osaltani lupaan tehdä töitä sen eteen, ettei yhdenkään perheen tarvitsisi taistella vuosikausia lapsensa puolesta. Olen kunnallisvaaliehdokkaana sitoutunut toimimaan lasten ja nuorten valtuutettuna ja korostamaan päätöksissäni ja valinnoissani lasten ja nuorten hyvinvointia ja oikeuksia. Erityisesti haluan edistää erityistä tukea tarvitsevien lasten oikeutta tarvitsemaansa tukeen. Myös heillä on oikeus terveeseen ja tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen ja avoimeen tulevaisuuteen.

 

Anna-Liisa Lämsä

Kunnallisvaaliehdokas (kok)

Oulu